Pumpui matkustaa: Sri Lanka, osa 2
Reissusaagan tässä osassa ajellaan junalla, ikävöidään kahvia ja trekataan vuoristossa ja viidakossa. Ensimmäisen osan voi lukea täältä.
Lentomme oli perillä Colombossa aamuyöstä, joten painuimme suoraan hotellille vetämään sikeitä pariksi tunniksi. Koska kaupungissa on huomattavasti kalliimpaa kuin muualla maassa, sniidut tyypit jatkavat suoraan eteenpäin käymättä lähtöruudun kautta. Itse en olisi pitkän lentorupeaman jälkeen kyllä millään halunnut enää lähteä useaksi tunniksi istumaan hikiseen bussiin, vaan suihku ja peti tulivat tarpeeseen. Mennessä yövyimme mukavassa Drift BnB:ssä ja paluumatkalla vietimme yhden yön Clock Innissä, jota parempaa vastinetta rahalle kaupungista ei taatusti löydy (plus tropiikin ja kylmien suihkujen jälkeen teki melkoisen gutaa päästä takaisin hiekattoman lämpimän suihkun ja ilmastoinnin ääreen).
Päivää paria pidempään Colombossa ei kannattane olla, sillä kaupunki on suht nopsasti nähty, eikä se vedä syömis- tai shoppailukaupunkina vertoja monille muille Aasian metropoleille. Ensimmäinen päivä meni kuumuuteen, meteliin ja väentungokseen totutellessa, ja toisena päivänä jo jatkoimme matkaa.
Sri Lanka on siitä kiitollinen reppureissukohde, että maassa voi tehdä järkeviä rinkejä, mikä poistaa ärsyttävän takaisin omia jälkiään kulkemisen. Valtaosa reissaajista kiertää rinkiä keskimaan halki etelän biitseille ja takaisin Colomboon tai toiseen suuntaan samaa lenkkiä, niin mekin. Maa ei ole kooltaan kovin suuri, mutta lyhyiden etäisyyksien kompensaatioksi matkustaminen on pääosin turkasen hidasta. Ensimmäisenä hyppäsimme junaan ja puksuttelimme teeplantaasien halki Ellaan. Saimme junaliput (noin 10 euroa maisemavaunussa) edellisenä päivänä, joskin varoituksen sana on paikallaan: jos sattuu kysymään väärältä tyypiltä asemalla, saattaa kuulla että junat ovat täynnä ja ainoa keino päästä eteenpäin on törkeän kallis autokyyti.
Piletit ja pakaasit kädessä hyppäsimme aamujunaan. Matkaa ei kilometreissä tullut kuin kolmisensataa, mutta aikaa tähän kului lähestulkoon yhdeksän tuntia, kun juna puksutteli plantaasien halki ja pysähteli pikkuruisilla asemilla. Ykkösluokka-termin ei kannata antaa hämätä: vaunu oli nähnyt parhaat päivänsä muutama vuosikymmen sitten, mutta minkä se hienoudessa menetti, antoi se moninkertaisesti takaisin siinä, mitä junan ulkopuolella näkyi. Maisemavaunu on sijoitettu junan peräpäähän ja sen päädyssä on iso ikkuna, josta pääsee paremmin ihailemaan maisemia.
Ja mitkä maisemat ne olivatkaan! Colombosta Ellaan kulkevaa rautatietä kehutaan yhdeksi maailman kauneimmista, eikä turhaan. Rakastan matkustamisessa oudonkin paljon vain istumista ja maisemien tuijottamista. Vaikka olihan se kieltämättä mukavaa saada tuntikausien junailu päätökseen ja päästä oikomaan jäseniään muullakin tavalla kuin roikkumalla ulos junan avoinaisesta ovesta.
Ella oli yksi suosikkikohteistani koko reissulla. Se on pieni kyläpahanen keskellä upeaa vuoristoa. Ihmeellisempää tekemistä muutamasta hiekkatiestä ja ympäröiville rinteille rakennetuista majoituspalveluista koostuvassa kylässä ei ole, tärkein anti löytyy lähiseudun luonnosta. Teimme kaksi päiväretkeä ympäröiville kukkuloille: ensimmäisenä päivänä valloitimme Little Adam’s Peakiksi nimetyn kukkulan ja tutkailimme teeplantaaseja, toisena päivänä marssimme Ella Rockin huipulle. Iso osa reiteistä alkaa rautatiekiskoja pitkin kulkemalla, joten oikeastaan on hyvä, että junat ovat niin hitaita. Kun kuulee junan tulevan, ehtii hyvin rauhassa kavuta pientareelle turvaan, ottaa huikan vettä ja kaivaa kameran valmiiksi esiin.
Vuoristossa retkien ohella parasta oli retkien jälkeinen lööbaaminen. Majoituimme muutaman huoneen Brilliant View Homestayssa, josta todellakin oli erinomainen maisema vuorille. Oli mahtavaa juoda kylmä olut tai kuppi teetä (paikallinen kahvi oli niin onnetonta, että siirryimme suosiolla teenjuojiksi) omalla parvekkeella retken jälkeen ennen kylän ruokapatojen ääreen suuntaamista. Ja yksi koko reissun parhaita hetkiä oli, kun siemailimme teetä ja söimme marmeladipaahtoleipiä hotellin terasssilla ja apinat kirmailivat puissa vieressämme. Hitusen kolonialistista? Ehkä. Mahtavaa? Ehdottomasti.
Muutaman päivän vuoristohengailun jälkeen jatkoimme matkaa etelään bussilla. Etappi Ellasta Udawalawen kansallispuiston porteille oli melkoista ralliajoa täpötäydellä bussinrotiskolla. En voi ymmärtää, miten paikalliset pystyivät nukkumaan lasetellessamme vuorenrinnettä, kuskin ohitellessa muita kulkupelejä ja soittaessa täysillä paikallista musiikkia isoista kaiuttimista. Itse pystyin pääosin puristamaan hädissäni penkkiä ja Akin kättä ja vähän ihailemaan maisemia.
Sri Lankassa on paljon kansallispuistoja, ja niissä kussakin omanlaisensa flora ja fauna. Udawalawe on suurinta ja suosituinta Yalaa pienempi ja vaatimattomampi, mutta myöskin hitusen hiljaisempi. Yalaa mainostetaan leopardien kotina, mutta kissapetoja sielläkin nähdään harvakseltaan.
Udawalawe on keskellä ei mitään, joten sinne on turha buukata sen enempää aikaa kuin on tarvis. Itse tulimme paikalle päivällä, teimme iltapäiväsafarin ja otimme hatkat aamulla. Kiireisille etappi olisi varmasti mahdollinen myös ilman yöpymistä, mutta me päätimme varata majoituksen aivan luonnonpuiston portilta. Majapaikkamme Gayan’s oli vaatimaton, mutta sen pitäjä todella ystävällinen ja kokki (hotellinpitäjän isäukko) erinomainen. Majapaikassa oli vain yksi kerros, mutta omistaja innokkaasti esitteli meille betonivalujaan, jotka talouden muuttuessa suotuisammaksi merkkaisivat toisen asuinkerroksen perustuksia. Tämä tapa oli yleinen koko maassa: rakennetaan kerros kerrallaan, aina yksi lisää rahatilanteen salliessa.
Udawalawen pihvi on norsusafari. Puistoon pääsee jeepillä, koko lysti kuskeineen, oppaineen ja tippeineen kustansi kahdelle hengelle muistaakseni kuusikymmentä euroa (isommalla porukalla halvempaa, sesongin aikana hinta varmaankin nousee). Näimme puistossa kymmenittäin norsuja, muutaman alligaattorin, vesipuhveleita, kameleontin, kilpikonnia ja jos jonkin sortin lintuja.
Matkasaagan seuraavassa osassa päästään biitsille, koetaan kuolemanpelkoa merivirtauksessa ja nähdään majesteettisia sinivalaita sekä iljettävän suuria liskoja. Pysykää taajuudella!