Pyssyjä, sienirevanssi ja Kalevi Sorsa

Eli kuvapainotteinen raportti viime viikonlopun mökkireissulta, johon mahtui varmaankin enemmän kivaa puuhaa kuin normaalikuukauteen.

Eipä olisi mökkireissu voinut parempaan saumaan. Alla oli lievää sairastelua ja muutama äärimmäisen hektinen työviikko, joiden aikana suhailin niin Kuopiossa, Turussa kuin Skotlannissa, joten kiireisistä kuvioista pois pääseminen oli ollut toivelistalla jo tovin. Onneksi T. ystävällisesti kutsui minut mukaan mökkeilemään. Pelkästä lepuuttelusta ei kuitenkaan ollut kyse, vaan viikonlopun agendassa oli luvassa jos jonkinlaista puuhaa. T. on itseäni huomattavasti kokeneempi eräjormailija, joten viikonloppuun mahtui monta asiaa, joita en ole ikinä tai vuosiin tehnyt. 

 

Lauantai käynnistyi reippaalla juoksulenkillä mökkikoiran kanssa pitkin metsäteitä. Eipä helpottanut yhtään koirakuumetta, kun kiltti hauva kiritti menoa, mitä nyt välillä halusi säikytellä pyitä pensaikosta. Kunhan vain elämä muuttuu säännöllisemmäksi ja vähemmän kiireiseksi, on varmaan aika hankkia taas kotiin karvainen kaveri.  

Hyvä että oltiin ehditty aamukahvit kulauttaa kurkusta alas, kun pitikin lähteä takaisin metsään. Nuuksiossa tapahtuneen sienipettymyksen jälkeen oli kiva saada pientä revanssia luonnon antimien suhteen. Onneksi T. tuntee sienet, sillä oma sienentunnistustaito rajoittuu pitkälti punaisen kärpässienen spottaamiseen. Yritä siinä sitten pitää kiinni vanhasta kunnon ”Poimi vain sienet jotka tunnistat” -mantrasta.

 

Löysimme kunnon sieniapajat, ja korit täyttyivät nopeasti suppilovahveroista, joista Helsingissä sitten kokattiin erinomaisen hyvää kastiketta. Puolet saaliista odottaa viikonlopun risottotalkoita. Melkein harmittaa, että vuosia tuli ylenkatsottua sieniä ja kaikkea syötävää mitä voi itse käydä metsästä pois kantamassa. Eihän siinä aina tuntipalkoille pääse, mutta mielihyvää ja hyötyliikuntaa pöpelikössä saa sitäkin enemmän.

Viikonloppuun mahtui hämmästyttävän monta allekirjoittaneelle uutta peliä. Lukuisten kortti- ja lautapelien lisäksi pääsin ensi kertaa pelaamaan frisbeegolfia. Virallisia maaleja meillä ei ollut, mutta eipä niitä olisi tarvittukaan. Metsiköstä ja sorakuopalta kun löytyi monen monta erinomaisen haastavaa maalia. Hauskaa puuhaa! Joskus pitää kyllä mennä viralliselle radalle kokeilemaan.

Illan pimetessä vetäydyimme sisätiloihin pelaamaan lisää. Illan pääohjelmanumeroksi valikoitui riemukkaaksi ja kaoottiseksi kääntynyt Pictionary. Suurinta hämmennystä aiheutti Kalevi Sorsan piirtäminen. Ei siinä, että itse olisin hänet osannut paperille ikuistaa, mutta kanssakilpailijat olivat osaksi sellaista ikäluokkaa, joka ei ole tyypistä koskaan kuullutkaan. 

Koska Saimaan rannalla oltiin, oli pakko tietenkin lähteä myös vesille. Edellisestä kalastuskerrasta saattaa hyvinkin olla kymmenen tai viisitoista vuotta aikaa. Soutaminen ja virvelin operoiminen vaativat kyllä treeniä, mutta molemmat alkoivat onneksi hiljalleen sujua. Kalastaminen on siitä mukavaa puuhaa, että saaliin loistaminen poissaolollaan ei edes harmita, koska tärkeintä on zen-tilassa veneessä kökkiminen eikä tulos sinänsä. Kalaa ei tullut, eikä myöskään lintuja. Seuralainen kun on innokas metsämies ja haaveili että olisimme samalla reissulla saaneet sekä lintua että kalaa ruokapöytään. 

Viikonlopun jännittävimmät hetket olivat kyllä ehdottomasti aseliitännäisiä. Oli erinomaisen jännää olla mukana sorsajahdissa, mutta sitäkin pelottavampaa oli, kun minulle sunnuntain päätteeksi annettiin ampumaradalla ihka aito tuliase käteen. Kyllä siinä kädet tärräsivät, kun ensi kertaa sai lasauttaa kiväärillä ja haulikolla menemään. Olen melkoisen tyytyväinen ensimmäiseen kiväärikokeiluuni: sadasta metristä kolme laukausta ja kolme kymppiä! Tosin tussari oli tuettu ja muutenkin hyvin kohdillaan, mutta silti tuntui suurelta saavutukselta, että oli ylipäänsä johonkin osunut. Haulikolla ammuttuja savikiekkoja taas en sitten saanut rikki millään. Olen tunnettu sarjainnostuja, eikä sinänsä siis yllätä, että nyt haluaisin ottaa sekä ammunnan että frisbeegolfin harrastuslistaan. Ja lautapelit. Ja korttipelit. Ja sienestyksen. Ja yleisen eräjormailun.

Vaikka viikonloppuun mahtui niin monta puuhaa että sormet eivät riitä niiden laskemiseen, oli  sunnuntaina illalla kotiin palatessa ihan eri tavalla rentoutunut olo kuin silloin, kun on ollut tekemättä ”mitään” kaupungissa. 

Ps. Kiinnititte taatusti huomiota kuvissa esiintyvään, äärimmäisen tyylikkääseen Amur Murr -pipooni. Se on ostos tämän vuoden Kissojen yöstä. Kannattaa muuten käydä Korkeasaaressa vieraillessaan shoppailemassa Amur-tuotteita, sillä niiden tuotot menevät kissapetojen suojeluun. Mikäs sen mukavampaa, parempaa tulevaisuutta isoille kissoille ja mahtavaa tyyliä samassa paketissa!