Voiko jumppapirkko tykätä sohvaperunasta?
Sovimme erään miespuolisen kaverin kanssa, että minä järjestän hänelle treffit* ja hän vastavuoroisesti etsii treffikumppanin minulle**. Piti ruveta listaamaan etsinnän tueksi ominaisuuksia, jotka miellyttävät miehessä. Lähestulkoon ensimmäisenä meinasin mainita urheilullisen. Jäin miettimään, voivatko himourheilija ja sohvaperuna löytää toisensa. Tulisiko siitä mitään, että toinen viettää kaikki vapaailtansa salilla ja toinen kaihtaisi fyysisiä aktiviteetteja viimeiseen saakka?
Oli aikoja, jolloin arvostin yli kaiken hennon runopoikamaista olemusta, mutta en voi kieltää sitä, etteikö urheilullisuus olisi suuri plussa omissa kirjoissani (kirjoitinkin taannoin miesmaun muuttumisesta harrastusten myötä). Urheilullisuuden vaatimus ei ole edes välttämättä ulkonäköliitännäinen seikka, vaan pikemminkin eräänlainen tuotelupaus siitä, että ihminen välittää omasta ruumiistaan ja sen toimintakyvystä. Ahkerasti treenaaminen on (järkevissä rajoissa pysyessään) jonkinlainen osoitus omistautumisesta ja kärsivällisyydestä, sillä itsensä kehittämisessä mikään ei tule ilmaiseksi.
On vaikea kuvitella, ainakaan vakavammassa mielessä, tapailevansa ihmistä jolle oma, pitkälti treenin ja sen lieveilmiöiden ympärillä pyörivä elämäntyyli olisi täysin vieras. En tarkoita sitä, että deitin pitäisi olla kanssacrossfittaaja, enkä ole varma olisiko ns. kuormasta syöminen se fiksuin ratkaisu ylipäänsä (vaikka tätä englantilaista Date a Crossfitter -saittia Suomeen pari päivä sitten peräänkuulutinkin), mutta jonkinlainen yhteinen kieli olisi hyvä olla. Että toinen ei ole ihan hoomoilasena, kun puheeksi tulevat palautusjuomat, etukyykyt tai muu urheiluliitännäinen tauhka.
Heilastelin tovin kesällä miehen kanssa, joka sanoi minulle jotain joka omaan korvaani kuulosti kovin romanttiselta mutta muunlaista elämäntapaa noudattavan mielestä olisi täysin järjetöntä, ellei ällöttävää: hänen mielestään oli hienoa, että minulla oli kovettumia käsissä kaikesta painonnostosta ja tangossa roikkumisesta. Heilastelu loppui lyhyeen ja hyvä niin, mutta tuo lausahdus jäi mieleen hyvänä esimerkkinä siitä, kuinka mukavaa on, että oman treenin lieveilmiöt (kovettumat, hervottomasti kasvaneet epäkkäät, jatkuva jauhaminen aiheesta ja Milko Tokolan painonnostovideoiden katselu) eivät ole uppo-outoja tai käsittämättömiä toiselle.
Haluaisinkin nyt urkkia teidän yksityiselämiänne, rakkaat lukijat. Olettaen että olette valtaosa jumppapirkkoja ja -pettereitä, mielin nyt tietää, onko teillä kotona/elämässänne/kiikarissa samaa elämäntyyliä viettävä kumppani vaiko enemmän henkisten askareiden parissa painiva tyyppi.
*Naiset hoi! En ole vielä järjestänyt tälle kaverilleni treffejä. Hän on hirmuisen mukava ja kivannäköinen, ahkerasti urheileva leffaentusiasti. Hänen toivelistallaan luki seuraavaa asiasta kerran jutellessamme: ”Jos tunnet jonkun fiksun, urheilullisen, hauskan (tää on tärkeä!), kulturellin, vähän nörtin (mutta ei mikään friikki, vaan tykkää leffoista, sarjakuvista jne.) ja positiivisen itsensä kehittäjän, jolle terveys on tärkeämpää kuin dokaaminen, mutta välillä tykkää tehdä sitäkin, niin vinkkaa mulle”. Deittipalvelu Pumpui välittää yhteydenottoja :D
**Ei oo kuulunut, mikä maksaa, R?