Oliskos liikaa pyydetty jos toivon, että tämä keskenmenon jälkeinen töhnä hiljalleen loppuis? Että tarvitaanko tässä edelleen jokavessakäyntinen muistutus, että kyllä, kesken meni? Voitaisiinko jo hiljalleen mennä vähän eteenpäin? Että pääsis taas edes harjoittelemaan sitä beibien tekoa (tulehdusriskin takia kun ei nyt voi tehdä oikein niin yhtään mitään). Tää kierto pidetään nyt joka tapauksessa yritystaukoa (kun […]

Olin ennen pahinta keskenmenosähellystä sopinut kaverin kanssa, että mentäisiin keskivartalotreeniin tänään päivällä. Mut maha on edelleen ihan kauheessa kunnossa enkä meinaa välillä pystyä edes kävelemään suorana. En tiedä mikä oireilee nyt pahiten, stressimaha vai kohtu vai mikä. Joka tapauksessa pakko perua jumppa (eikä tämä ole lähellekään ensimmäinen kerta tänä syksynä). Nyt ei vaan pysty tekeen […]

Tämä päivä ei nyt mennyt ihan niinkuin kalenteriin olin suunnitellut. Aamupäivän vielä kärvistelin luennolla, mutta mahaan sattui välillä aivan hirmuisesti, välillä oli ”ihan siedettävä olo”. Otin Panadolin, joka hieman auttoi.  Sitten menin terveysasemalle, ensin hissillä yhden kerroksen alaspäin, vilaus neuvolasta (hups, ei tänne, annapas tuon toisen vaunuineen mennä tähän kerrokseen) ja sitten muutama kerros ylemmäs). […]

Jos ovulaatiosta on n. neljä viikkoa niin eihän tää riitä: Lääkäriin mars, aika varattuna tälle päivälle.

Heräsin tänään viideltä kun mies heräsi kissan monkumiseen. Mahaan alko sattua, ei nyt oksettava olo mutta vähän kuvottava ja ikävä. Omana diagnoosina tällaiselle yleensä ”taitaa olla pieru jumissa”, eli turvottaa ja ilmaa tulee hajun kera pihalle silloin kun saa ja suostuu tuleen. Mutta olisiko tässä sivuominaisuutena tuota kuvotusta vähän normaalia enemmän, ainakin nieleskeltyä tulee. Ja […]

Täällä seilataan edelleen epämääräisessä epätietoisuuden ja yltiöpositiivisuuden ja yltiöpessimistisuuden välimaastossa. Aikamoista vuoristorataa. Kun alunperin tein tosiaan testin todentaakseni keskenmenon niin sen jälkeen olen saanut itseni kiinni masun silittelystä, tulevaisuuden haaveilusta, ”no aivan varmana on mennyt kesken” ajatuksista ym ym. Kaikista metkimpia on vessakäynnit kun joka toisella kertaa pelkään että eikai siel vaan ole punaista ja […]

Että tällaista tänne: Ja tuo on siis RASKAUStesti. Mutta ei nuolaista ennen kuin tipahtaa. Mähän kerroin tuossa kuun alkupuolella, että uusi yrityskierto alkoi. Eli mulla oli siis menkat (ainakin jonkinsorttiset). Ja tämän testin tein sen takia, että eilen illalla alkoi taas tulla verta, mikä ei mun mielestä sopinut mitenkään kierron vaiheeseen. Joten aattelin, että tuo […]

Ensimmäiset värit nähtiin ke illalla ja jotain epämääräistä pelon ja toivon sekaista sekoilua oli vielä tovi ennen kuin asia oli uskottava. Uusi kierto se sieltä starttaili ja tänään on uusi kierto edennyt sen verta ryminällä eteenpäin että on pitäny vaihteeksi turvautua buranaan ennen kuin sai pidettyä kropan suorassa.

Tämä testailussa vitkuttelu on nyt kyllä aiheuttanut sellaisen lieveilmiön, että vessassa tulee käytyä aikas pelonsekaisen jännittyneissä tunnelmissa. Mikä tilanne, tuleeko paperiin väriä? Jotenkin olen nyt yllättynyt siitä, että esille puskee pelkoa enemmän tuo jännitus, ehkä vähän innostuskin (hee… tähän on tultu, meitsi kohkaa koko kansalle miten innoissaan käy…. VESSASSA… just). Optimismia ilmassa kenties? Nyt on […]

Tai oikeastaan aivan järjetön halu tulkita joka ikinen rintojen kivistys ja arkuus sekä vatsan kivistely ja kuvotushetki raskausoireeksi. Josko nyt? Mutta toisaalta sitä on vähintäänkin skeptinen: eikös sitä aina sanota, että stressi vaikeuttaa raskautumista ja voi pojat, sitä stressiä on tähän kiertoon mahtunut (yritän lohduttautua sillä, että olen myös lukenut ristiriitaisia kannanottoja tähän stressi-asiaan). Ja […]