Tunnemyrskyt ovat täällä
Olen tähän asti raskautta päässyt (mielestäni) suhteellisen pienillä mielialanvaihdoksilla ja tunteenpurkauksilla. Kyllähän sitä jotain pientä oiretta on ollut, kuten silloin kun kuulin potkuista (mutta sehän nyt oikeastikin oli tunteita herättävä asia), mutta ei mitään aivan epänormaalia. Ne ajat ovat ilmeisesti ohi:
Olin katsomassa tänään leffoissa Divergent – outolintu. Tuntui, että puolet leffasta en meinannut saada henkeä ja nieleskelin. Eikä se ees nyt niiiin nyyh nyyh leffa ole. Tai mistä mä tiedän, mulle se kävi kunnon nenäliinaleffasta, vaikka ihan niagaraksi en sentään muuttunut. Ihan hyvä leffa muuten noin muutoinkin, suosittelen (raskaanaolevat: omat nessut mukaan!).
Samalla reissulla oli tarkoitus hakea elämäni ensimmäinen fb-kirppislöytöni (ja samalla ensimmäinen hankinta pikkuiselle): yllärikasa pikkuisen pikkuisia vaatteita. Voi kuinka olin odottanut, että pääsen hypistelemään pieniä vaatteita ja tutustumaan mitä kaikkea ihanaa kasasta löytyykään. Eilen oli sovittu, että tulen tänään hakemaan vaatteet kun olen lähistöllä. Ja tänään vielä ilmoittelin mihin aikaan suurinpiirtein voisin tulla. Sitten myyjä olikin reissussa ja tuli kotiin sellaiseen aikaan, että en juuri päässyt singahtamaan heti hakemaan tavaroita. Ja noin 40 min päästä tuli viesti, että lähtevät pois loppuillaksi. Voi sitä pettymyksen määrää, siinä oli kyllä kyynelten nieleskelyä kerrassaan (oltiin juuri ravintelissa ja tarjoilija tuli laskuttamaan. Mahtoikohan ajatella että mieheni oli juuri jättänyt minut tai jotain…). En oikein ymmärrä tuollaista toimintaa, oli kuitenkin sovittu asiasta, olin lähettyvillä ja myyjä ei tiedä miten pitkän matkan päästä oikeastaan tulen tavaroita noutamaan (ja kyllähän tässä matkaakin on sen verran että senkin puolesta harmittaa tehdä uusi reissu). Ostos ei ollut myyjän kannalta rahallisesti kummoinen, mutta epäreilulta tuollainen kohtelu silti tuntuu (kehtaakin tehdä noin raskaanaolevalle hormonihirviölle!). Ja epäreiluus on se, mikä mulla melkistä eniten aina kuohuttaa tunteita.
Kotiin lähtiessä menin vielä ostamaan pehmistä. Olin jo pitkään makustellut vanilja-suklaa-pehmiksestä (pehmikset on edelleen tässä raskausessa ihan oma juttunsa). Mutta mokomasta puljusta ei menusta huolimatta saanut kuin vaniljapehmistä. Voi pettymysten pettymys. Ja taas tulvahtivat kyyneleet silmiin. Apua, mitä tästä vielä tulee!
rv18+4