Jos on aikaa kuhajutuille, on myös aikaa lukea
Harry Pottereihin se loppui. Meikäläisen lukuinto. Lapsena luin koko ajan, mutta sitten tuli inttternetti, joka pilasi kaiken. Mitä jos olisin käyttänyt kaiken sen chättäilyyn, irkkailuun ja galtsuiluun menneen ajan lukemiseen…
Muutaman vuoden se on kuitenkin ollut takaraivossa, että pitäis lukea, mutta kun on tämä tentti ja on niin kiire ja pitää lukea niin paljon muutenkin, että huvikseenko tässä vielä pitäisi ruveta lueskelemaan.
Olen tehnyt lukemisesta itselleni hirvittävän ison asian, vaikka eihän sen tarvitsisi olla mikään urakka. Lukea voi muutaman sivun kerrallaan, puoli tuntia ennen nukkumaanmenoa, bussimatkalla. Ei tarvitse aloittaa niistä kirjallisuuden klassikoista, joiden ääreen on ennenkin nukahtanut. Voi lukea sitä, mitä haluaa. Ja jos kirja tökkii, voi sitä vaihtaa. Voi itse asiassa lukea useita kirjoja yhtä aikaa!
Ja niin olen tehnyt, vaikka elämässäni harvoin on ollut näin täyttä: teen gradua, viimeisiä kursseja ja olen töissä. Lisäksi tässä oli tämä muutto. Ja silti olen löytänyt aikaa lukemiselle ja suorastaan pelottavalla tarmokkuudella kasannut kaikki mielenkiintoiset kirjat ja pokkarit omista, kirjaston ja kavereiden hyllystä ja jopa avannut niistä muutaman. Lukenut niistä pari.
Väitän, että elämä on paljon paremmin tasapainossa, kun välillä jättää sen yhden tieteellisen artikkelin huomiselle ja uppoutuu Haruki Murakamin tai Kari Hotakaisen luomaan maailmaan.
Jatkossa mottoni olkoon tämä: jos on aikaa katsella kissavideoita, nauraa kuhajutuille ja lukea iltapäivälehdistä, kenellä on vilkkunut eniten tissit ties missä gaalassa, on aikaa lukea myös kirjoja.
Haastankin kaikki tuhannet lukijani mukaan lukuhaasteeseen: marraskuussa luetaan vähintään 30 sivua kirjallisuutta päivässä ja ollaan onnellisempia.
Todellakin! Ihan samasta aiheesta ollut aikeissa kirjoittaa. Perkeleen some on vienyt ajan järkevältä lukemiselta; nyt sitä selailee ihan tyhjänpäiväisyyksiä ja kissakuvia ennen nukkumaanmenoa, vaikka oikeasti voisi rauhoittua kirjan äärellä. Oon kerännyt listaa kivoilta vaikuttavista kirjoista, tilannut muutamia lehtiä, ja koittanut pitää sen lukemishetken varsinkin aina yövuoron jälkeen sänkyyn kaatuessa. Rauhoittaa paljon paremmin kuin Instagram 🙂
No sanopa muuta! Uni tosiaankin tulee paremmin, kun ei viimeisenä illalla tuijota kirkasta näyttöä. 🙂
Kiitos hyvästä haasteesta, mä olen niin mukana! Terveisin kirjallisuudentutkija joka ei melkein ikinä nykyään lue kirjoja. Miten tässä näin pääsikin käymään?
Se on kyllä kummallista, että sitä vaan unohtaa, miten paljon lukemisesta voi parhaimmillaan nauttia. Mutta onneksi ei ole vielä myöhäistä innostua uudestaan!