Sata salamaa
Asunnonvaihtosaagan osa 5, jossa sattuu kohtalokas aivopieru ja kiinteistökuningattaren pää räjähtää
Tunkkaisen Tuulahduksen vierailusta tointuneina palasimme ostoprojektiin. Vaikka ostaja vaihtui kun kauppa lunastettiin, jonnekin Punavuoresta pitäisi kaikesta huolimatta muuttaa. Aloimme tuskastua Ruskeasuon tarjouskaupan kestoon. Olin kiintynyt kohteeseen, ja kävin muutaman kerran juoksulenkilläkin piipahtamassa talon pihalla fiilistelemässä. Myönsin silti, että mies oli oikeassa siinä, että asunnon hinta alkoi nousta aika korkeaksi kunto ja joulukuussa jyvitettävän julkisivuremontin kustannukset huomioiden. Näin ollen ajattelimme, että käydään nyt sitten katsomassa muitakin kohteita, jos vaikka joku muu tärppäisi ja saisimme tämän asunnonvaihtosaagan päätökseen.
Yksi kaunis sunnuntaipäivä kävimme Meilahdessa katsomassa uudestaan asuntoa, jossa olimme jo käyneet toukokuussa mutta pitäneet sitä liian kalliina. Tämä oli aivan helmi kohde remonttitarpeestaan huolimatta. Näkymät kahdeksannesta kerroksesta olivat huikeat, ja kekseliäs suunnittelija saisi asunnon pohjaratkaisustakin irti vaikka mitä. Hahmottelin keittiön siirtämistä halliin, jolloin asuntoon tulisi yksi makuuhuone lisää. Parveketta ei ollut, ja hinta oli ehkä vähän liian korkea, mutta kokonaisuutena asunto oli olosuhteet ja budjettimme huomioon ottaen melkein liian hyvä ollakseen totta.
Asunto oli ollut useita kuukausia myynnissä, minkä arvelin ensin johtuvan remonttitarpeesta. Kysyin, oliko asunnosta tehty tarjouksia, ja kuulemma saman talon asukas oli tehnyt noin 100000 euroa alakanttiin olevan tarjouksen. Samainen osakas oli kuulemma käynyt myös häiriköimässä näytöissä ja pelotellut muut ostajat pois. Ei kuulostanut toivenaapurilta, mutta isoon taloon mahtuu kaikenlaista porukkaa –ei haittaa! Kävi ilmi, että yhtiössä oli lunastuspykälä, mutta välittäjän mukaan vaikutti epätodennäköiseltä, että häirikköosakkaalla olisi varaa lunastaa asunto. Olimme ihastuneita asuntoon ja tosi väsyneitä näytöissä ravaamiseen, joten teimme tarjouksen hiukan ylioptimistisissa tunnelmissa.
Tarjous hyväksyttiin sunnuntaina, ja sovimme osittaisen kauppahinnan maksupäiväksi tiistain. Tässä kohtaa toivoisin voivani kelata takaisin, ja annan ilmaisen vinkkiviitosen muille, jotka ovat tekemässä ostotarjousta kohteesta, jota rasittaa lunastuspykälä: Jos kakkosvaihtoehto on olemassa, älä luovu siitä ennen kun on aivan varma ettei kukaan ole käyttämässä lunastusoikeuttaan. Meidän olisi pitänyt pysyä Ruskeasuon kaupassa kiinni niin pitkään kuin mahdollista ja tehdä ehdollinen tarjous varmuuden vuoksi. Sokaistuimme siitä ajatuksesta, ettei salama muka voi iskeä kahdesti samaan paikkaan eli ettei samaan asunnonvaihtoprosessiin todennäköisesti osuisi kahta lunastuspykälän käyttäjää –varsinkin kun jälkimmäinen asunto oli kalliimpi kohde eikä soveltuisi samaan tapaan sijoitusasunnoksi kuin keskustan pikkukaksio. Nyt kävi niin, että Ruskeasuon tarjouskauppa loppui maanantaina, maksoimme osan Meilahden asunnon kauppahinnasta myyjän tilille tiistaina, ja saimme torstaina tietää, että kauppaan kohdistui lunastusvaatimus. Lunastajakandidaatti oli juuri se osakas, joka oli tehnyt alakanttiin olevan tarjouksen. Rosvosektori!
Sisäinen ääneni mylvi ja raivosi niin kovaa, että siinä jäi valtamerten pauhukin toiseksi. Kapitalismikaan ei uskaltanut tulla viereen ilkkumaan surkeita strategisia muuvejani, kun olin niin kiukkuinen itselleni. Kyllä sun arvon tohtori pitäisi tietää paremmin! Kun normaalisti mietit ja suunnittelet aina asioita hyvin pitkälle eteenpäin ja mietit, millaisia ongelmia voi tulla ja miten niihin kannattaisi varautua, miksi jätit tässä ajatteluprosessin ihan kesken ja lähdit mukaan ympäristön suitsuttamaan ”kyllä kaikki järjestyy”-moodiin? Saamarin tunari! Alkoiko olla vähän väsy? No voi herranlettas. Parempi hankkia maine yltiöneuroottisena pahanilmanlintuna ja yllättyä positiivisesti jälkikäteen, kuin luottaa fiiwikseen ja joutua jälkiviisastelemaan. Salama voi iskeä samaan paikkaan vaikka sata kertaa.
Arvatkaas mitä nyt tehdään? Nyt odotellaan ja kierrellään asuntonäytöissä. Voitte varmaan kuvitella miten heinäkuussa myyntiin tulevien kohteiden määrä ja monipuolisuus suorastaan huumaavat ja saavat kiinteistökuningattaren pään ihan vallan pyörälle. Olen aika huono odottelemaan eikä terapiaankaan ole varaa, kun kaikki fyffe on kiinni myyjän tilillä siihen saakka, kunnes lunastaja on maksanut kauppahinnan Meilahden asunnosta. Jos lunastaja on höynähtänyt (kuten välittäjä antoi ymmärtää) eikä olekaan maksukykyinen, maksamme loput kauppahinnasta elokuun alussa. Jos tyypillä on rahaa ja hän maksaa kauppahinnan, saanemme omamme pois myyjän tililtä ja pääsemme maksamaan käsirahan jostain toisesta kohteesta. Ennen kun asiat selviävät, ei auta kuin terapoida itseään täällä blogissa ja meditoida triathlonin parissa.
”Hetken kestää elämä, ja sekin synkkä ja ikävä…” Ei mitään hätää, vaikka ihan kaikki meneekin mönkään. Kyllä se kuolema lopulta korjaa, kun jaksaa kärsivällisesti odottaa.
Punavuoren asunnon kylpyhuone, jonka vihreisiin laattoihin olen kovin mieltynyt. Sydäntä raastaa ajatella, että kohta joku remppareiska iskee ne putkirempan takia lekalla tuhannen päreiksi.
