Toipuvan reissuholistin tilityksiä

Kukaan ei ole varmaan välttynyt huomaamasta, että on marraskuu: on pimeää ja ajoittain kosteaa. Viime viikolla uutisoitiin, että Kouvolassa aurinko on paistanut vain muutamia tunteja koko kuukauden aikana. Viime viikonloppuna Etelä-Suomessa paistoi aurinkokin (toivottavasti Kouvolassakin), mutta arkena monella voi olla jo sellainen tilanne, että on pimeää, kun menee töihin ja pimeää kun lähtee kotiin. Jaksaako tätä pimeyttä kuukausitolkulla karkaamatta hengähtämään jonnekin, missä aurinko paistaa? Tätä pohti hiljattain mm. Ronja Salmi.

Olen itse kahtena viime vuonna lähtenyt joulukuun alussa viikoksi Lanzarotelle treenileirille. Tänä vuonna en ole lähdössä, eikä syynä ole vain uutta asuntoa varten otettu isompi asuntolaina. Lentämistä on vähennettävä ja piste. Kaikkia työmatkoja en voi välttää, mutta olen jo järkeistänyt muutaman viime vuoden aikana konferenssikäytäntöjäni siten, etten lennä ulkomaille konferenssiin, jos en saa konfasta riittävästi hyötyä irti. Tämä tarkoittaa sitä, että konferenssit on valittava huolella, esiteltävä tutkimuspaperi on ehdittävä valmistella hyvin enkä kierrätä samaa tutkimusta useammassa konferenssissa, vaikka voisikin joskus olla hyödyllistä saada samasta paperista palautetta useammalta yleisöltä. Menen vain alani suurimpiin tapahtumiin muutaman vuoden välein, ja se saa tällä hetkellä riittää. Tämä on vähentänyt maailman ympäri rehaamistani huomattavasti ja vapauttanut työaikaa muuhun.

Koska työmatkoja ei oikein voi tällä hetkellä enempää karsia, lomareissuja on karsittava. Ei enää kahta vuosittaista treenileiriä Espanjassa, vaikka aurinko ja loma treenaten kuinka piristäisivät ja lisäisivät jaksamista arjessa. Viikonloppureissuja ulkomaille en ole missään vaiheessa harrastanut. Sukellusta on ikävä, ja maailmassa on paljon tosi mielenkiintoisia kohteita, jonne haluaisin mennä. Näitä haaveita voi kuitenkin toteuttaa hitaammassa tahdissa eikä lentää joka vuosi.

Matkailu ei toki ole vain ajanvietettä. Tuttavapiirissä heräsi kysymys, tuleeko suvakeista rajakkeja, jos mieltä avartavaa matkailua vähennetään. Itselleni Kiinassa ja Iso-Britanniassa asuminen ovat kiistatta olleet elämääni mullistavia kokemuksia, enkä missään nimessä haluaisi jäädä tällaisista kokemuksista paitsi. On kuitenkin aika lailla eri asia asua jossain maassa vuosi(a) kuin lentää viikoksi Kanarialle, jossa tilaa ehkä kahvilassa espanjaksi, mutta muuten kommunikaatio paikallisten kanssa jää minimiin. Voin treenata myös Suomessa, vaikka juuri nyt en voikaan ajaa ulkona kilpapyörällä. Toisin sanoen Espanjaan matkustaminen joulukuussa olisi 95-prosenttisesti hedonismia, ei mikään maailmankuvaani muuttava oikea matka. Kun jostain pitää karsia, hedonismimatkat tippuvat listalta –varsinkin kun intohimotyössä jaksamisessa ei ole mitään ongelmaa edes marraskuussa. Myös sisällä treenaaminen pitää minut riittävän virkeänä ja nukun riittävästi. Tähtään siihen, että lomamatkan pitää jatkossa antaa selvästi jotain muutakin, kuin tarjota katko pimeyteen. Parempaa mutta harvemmin, mikä pätee minulla jo lihansyöntiin ja tavaroiden hankkimiseen.


Koska olisi tietysti kivaa lähteä Lanzarotelle joulukuussa, olen laatinut itselleni matkailuriippuvaisen vieroituslistan, jotta en sorru ostamaan lentolippuja heikkona hetkenä:
1) Maksaläiskät/melasma, eli älä koskaan aliarvioi ihmisen turhamaisuutta.
Tupakan vastaisessa taistelussa on havaittu, että kuvat huonoista hampaista tehoavat paremmin kuin varoittelu syövästä. Siksi muistutan itseäni, että päälle 30-vuotiaan ihoni ei diggaa yhtäkkisestä aurinkopläjäyksestä kesken kuukausia jatkuneen kaamoksen. Jos lentäisin Lanzarotelle, naamani olisi muutaman päivän jälkeen täynnä rumia ruskeita laikkuja, joiden vaalenemisessa menisi kuukausia. Muutenkin auringossa oleilu vanhentaa ihoa. (Lisäksi voisin palaa, mikä lisäisi ihosyöpäriskiä.)
2) Kun en matkusta, rahaa säästyy. Voin maksaa parvekeremontista aiheutuvaa uutta yhtiölainaa (jee! Olen aina halunnutkin maksaa yhtiölainaa…), hankkia taulun seinälle tai käydä aika monta kertaa kuumakivihieronnassa.
3) Haluaisin kokeilla luovaa kirjoittaista, mutta tällaiselle ei ole ikinä aikaa. Kun jätän reissun väliin, riskinä on, etten sitten pidä yhtään lomaa vaan teen vaan enemmän töitä. Ihmisen on kuitenkin hyvä pitää välillä lomaa, joten pitää keksiä jotain muuta tekemistä. Tässä olisi nyt mahdollisuus kokeilla, lähteekö näppäimistöstäni jotain muutakin, kuin tieteellisiä artikkeleja ja blogihorinaa. Eräänlaista matkailuahan sekin on, että keksii satuja, jotka voi sijoittaa vaikka ulkoavaruuteen, jos niikseen tulee.

Kommentit (2)
  1. Miksi sinun lentosi olisi jotenkin parempia kuin vaikka sellaisen, joka käy korkeintaan kerran vuodessa viikon lomalla esim. Espanjassa eikä juuri tutustu siellä paikallisiin ihmisiin sen syvemmin. Mistä sinä tiedät, ettei hänelläkin maailma avarru (koska sinulle tuollainen matka on arkipäivää). Monet ulkomailla asuvat pyörivät expat- piireissä, jolloin maailman avartuminen tapahtuu loppujen lopuksi lähinnä siinä miten asiat toimivat erilailla kuin kotimaassa.

    Ja jos lennät työsi puolesta pääasiassa konferensseihin niin niissä ainakin siskollani on ollut myös omaa aikaa, yhteisiä illallisia tms. jolloin matkalla on myös loman elementtejä eikä se ole vain pelkkää puurtamista ja pitkän päivän tekemistä kuten vaikka huoltokeikkoja tekevällä kaverillani.

    Lentokoneen päästöt ovat yhtä suuria riippumatta siitä kuinka tärkeäksi matkustaja itsensä ja oman matkansa tarkoituksen kokee.

    1. Otin tässä kirjoituksessa kantaa vain omaan matkustamiseeni, ja siihen mikä minusta tuntuu kohtuulliselta oman kokonaistilanteeni huomioiden. Lentopäästöjen määrä riippuu siitä, kuinka kauas lentää ja onko reissulla välilaskuja. Kun toistaiseksi lentämistä ei ole esim. valtion toimesta rajoitettu, jokainen arvioi itse, mikä on kohtuullinen määrä lentoja. Minulle paikalliseen kulttuuriin tutustuminen syvemmin on sellainen kriteeri, joka toimii siinä kohtaa kun miettii, mitä karsitaan ja mitä jätetään. Muiden kokemuksiin en ottanut tekstissä kantaa. Minulle konferenssit ovat kyllä työtä ja päivät venyvät kohtuuttoman pitkiksi, joten niitä en voi laskea lomailuksi parhaalla tahdollakaan.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *