Tunkkainen tuulahdus 1900-luvun alusta

Asunnonvaihtosaagan osa 4, jossa viilataan kauppakirjaa, tavataan lunastaja ja itketään monestakin syystä.

Jos ostajan löytyminen olikin ihanaa, kauppakirjan muotoilujen hinkuttaminen ei sitä ollut. Sain onneksi kaverilta asiallisen pohjan, jota muokkaamalla pääsimme sekä myyjää että ostajaa tyydyttävään lopputulokseen. (Juristikaveri on kiinteistökuningattaren tosi ystävä.) Allekirjoitimme kauppakirjat, ilmoitimme isännöitsijälle myyntiaikeista että lunastusaika alkaisi juosta ja ajelimme mökille juhannuksen viettoon. Saimme siis vastoin odotuksiani esitteen julkaistua, näytöt pidettyä ja asunnon myytyä parissa viikossa, vaikka olin varautunut etukäteen siihen, ettei kukaan haluaisi maksaa hintapyyntöä kalliin putkiremontin takia ja joutuisimme ottamaan elokuussa välittäjän tai jopa siirtämään koko myyntiprojektin putkirempan jälkeiseen aikaan. Hyvin siis meni, vaikka vähän työlästähän se oli.

Kun tästä lähes ympärivuorokautista suorittamista vaatineesta parin viikon härdellistä oli päästy, aloin vasta tajuta että jumankekka, nyt me joudutaan oikeesti muuttamaan täältä. Mutku en mä oikeastaan haluaisikaan muuttaa! Vai haluanko? Yhyy. Vetistelyvaihe oli hyvin lyhyt kunnes muistin taas, että se putkiremppa tulee joka tapauksessa eli muuttoa ei voisi mitenkään välttää.

Nyt piti sitten löytää uusi koti vanhan tilalle. Olimme käyneet jo toukokuussa näytössä Ruskeasuolla sijaitsevassa kolmiossa, joka oli aika perusteellisen remontin vaativa kohde, mutta sijaitsi ihanasti Keskuspuiston vieressä. Tykkäsin asunnon pienestä parvekkeesta ja näin jo itseni siinä juomassa aamukahviani kesäisessä auringonpaisteessa. Treenien suhteen Keskuspuisto tarjoaisi hyviä lenkkipolkuja, ja asunnosta olisi sopivan lyhyt matka sekä molempien työpaikoille että Meilahden liikuntakeskuksen sisäpyöräilysaliin, jossa triahlonryhmäni treenaa talvisin. Teimme siis tarjouksen. Harmillista kyllä kyseessä oli tarjouskauppakohde, eikä tarjouskauppa meinannut loppua ikinä. Sain vähintään joka kolmas päivä kauppaa hoitaneelta välittäjältä viestejä muuttuvaan tilanteeseen liittyen, ja korotimme tarjoustamme muun muassa juhannuspäivänä. Juhannuksena kauppaa oli hierottu jo kuukausi.

Ostopuuhat ja muuttokuvioiden pähkäily keskeytyivät pyytämättä ja yllättäen, kun meitä tuli tervehtimään Tunkkainen Tuulahdus 1900-luvun alusta.
Tunkkainen Tuulahdus: Hei pikkuporvarit! Terveisiä 1900-luvun alusta, jolloin Suomi kuului Venäjään eikä naisilla ollut äänioikeutta! Luulitteko että voisitte vuonna 2018 myydä asuntonne kenelle vain? Luulitte väärin! Yhtiöjärjestyksessä on lunastuspykälä, ja tulin kertomaan teille, että kauppanne on lunastettu. Näihin 1900-luvun alun arvotaloihin tehtiin lunastuspykäliä siksi, että taloihin halutiin vain tietynlaisia asukkaita. Nykyään pykälää ei käytetä niinkään asukkaiden valikointiin, vaan se tarjoaa varakkaille osakkaille oivan keinon vaurastua Helsingin ylikuumentuneilla asuntomarkkinoilla, joilla pieniä keskusta-asuntoja on tarjolla liian vähän ja niistä ollaan valmiita maksamaan täysin järjettömiä summia. Että tunkkaista viikkoa teille sitten vaan, moiccu!

Voi hevon helvata! Tuli tosi paha mieli ostajan puolesta, joka ei nyt sitten saisikaan ostaa asuntoamme vaikka olisi kovasti halunnut. Lisäksi lunastamisesta tulisi lisää säätöä. Soitin ostajalle ja pahoittelin asiaa. Lunastaja tuli käymään meillä ja sovimme kaikki käytännön asiat uudestaan muuttopäivistä ja sen sellaisista. Sitten lunastaja yritti löytää sopivan ajan sekä itselleen, pankille, isännöitsijän edustajalle että meille, koska lunastustilanteessa kauppahinta kierrätetään yhtiön tilin kautta ennen sen maksamista meille, jolloin isännöitsijänkin tulee olla paikalla. Maksoin ostajalle käsirahan takaisin. Kauppakirjaa viilattiin vähän lisää ja ilmoitin meidän pankkiimme uuden osoitteen myydyn asunnon osakekirjoille. Laitoin vielä talonyhtiön facebook-ryhmään tiedon lunastuksesta siltä varalta, että joku muu olisi kiinnostunut myymään meidän asuntoamme vastaavan asunnon ostajakandidaatillemme. Ostaja vahvisti saaneensa käsirahan takaisin.

Myynti siis monimutkaistui kun Punavuoren asunnon ostaja meni vaihtoon, Ruskeasuon asunnon tarjouskauppa sen kun jatkui vaan eikä meillä ollut mitään tietoa minne voisimme elokuussa muuttaa. Kiinteistökuningattaren olisi tehnyt mieli juoda bärseet olalle, mutta joka päivä oli triahlontreenejä niin, ettei sekään suunnitelma onnistunut. Siis edes kännääminen ei onnistunut, kelatkaa! 

elina_korjaa.jpgMiten on, muutetaankohan me elokuussa tähän appiukon 1990-luvun tilaihmeeseen jos muuta kotia ei sitä ennen löydy? Asuntoautohan on siinä mielessä kätevä, että sen voi parkeerata vaikka Kauppatorille ja vilkutella ikkunasta turisteille. Kuvassa vietän juhannusta vaihtamalla kyseiseen menopeliin rengasta, jonka puhkeaminen on kuulemma vähintään yhtä epätodennäköistä kuin asuntokaupan lunastaminen.

Kommentit (2)
  1. Kaupoilla minäkin
    17.7.2018, 10:25

    Miten voi tarjouskauppa kestää kuukauden? Aivan hullu aika. Itse ”huusin” viikon, ja sekin kävi hermoille. Tonnin korottajille (ja korotuksen 40 h välein tekeville) pitäisi antaa selkään.

    Lunastuksen sentään vältin maksamalla asunnosta reilun ylihinnan. En osaa vielä päättää, onko lunastusoikeus hieno asia vai ei; periaatteessa tosiaan tunkkainen muisto vuosisadan takaa, mutta toisaalta mahdollistaa itselle megapalatsin rakentamisen ostamalla viereisiä asuntoja. Toki megapalatsin haalija voisi tarjota ja ostaa asunnon siinä missä kuka vain ulkopuolinenkin, ilman että pääsee tekemään rosvosektorit ulkopuoliselle ostajalle.

    1. No niinpä! Tässä keississä alku oli heikko: kukaan ei tarjonnut mitään lähtöhinnalla, ja sitten välittäjä tiputti hintaa 40000. Tämän jälkeen tarjouksia alkoi tulla, mutta hinta nousi aika hitaasti. Meidän oma asunto oli tässä tarjouskaupan alkuvaiheessa myymättä, joten teimme vain maltillisia korotuksia. Osa alun tarjoajista jäi pois, ja tilalle tuli uusia, ja taas uusia. Lopulta kyllästyimme, ja teimme tarjouksen toisesta asunnosta -ja vedimme sitten siinäkin kaupassa vesiperän. Huoh. ei ole helppoja nämä omistavan luokan ongelmat ;). 

      Lunastusten suhteen pelkkä myyntihinta ei ratkaise vaan pelissä on myös sattumaa. Siksi kyllä itse mieluummin luopuisin lunastuspykälistä ja menisin sellaiseen suuntaan, jossa voi ihan rehellisesti maksamalla enemmän rakentaa itselleen haluamaansa yhtiöön vaikka millaisen magapalatsin. Varsinkin ostajalle lunastustilanne voi olla tosi ikävä, mistä aion kirjoitella vielä lisää. Toki alihintaan myymällä/ostamalla saa lunastajat kimppuunsa, mutta tossa myymämme asunnon kohdalla kyse on osin sattumasta: Talosta on lähikuukausina myyty samalla neliöhinnalla vastaavia asuntoja jopa paremmista kerroksista tai paremmilla näkymillä eikä näitä kauppoja ole lunastettu. Pitäisikin haastatella lunastajaa siitä, miksi hän päätyi lunastamaan juuri tämän meidän kaupan eikä jotain niistä toisista.  

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *