Vuosi 2018

Tammikuu alkoi kurjissa merkeissä, koska ystäväni sairastui vakavasti ja kävimme toisen kamuni kanssa ulkomailla tapaamassa häntä. Onneksi tilanne on nyt hyvä, mutta toipumisprosessi oli tosi pitkä ja raskas. Tein myös aika paljon töitä ja kävin säntillisesti triathlon-treeneissä. Olin paikalla myös talonyhtiön putkiremontti-infossa, jossa ei vielä kerrottu mitään kovin ratkaisevaa.

Helmikuussa sain palautettua yhden pitkään työstämäni artikkelin arviointiin, ja olin tosi tyytyväinen. Ei muuta kun muiden rästihommien kimppuun. Talvipäivät olivat kauniita, ja kävelin jäällä Helsingin edustalla.
Maaliskuussa oli edelleen aika paljon töitä, mutta työtilanne oli väliaikaisesti hiukan rauhallisempi. Treenasin paljon. Puolison lähisukulainen oli isossa leikkauksessa, joka ei sujunut ilman komplikaatioita, ja tätä tilannetta jännitettiinkin sitten koko loppukevät.

Huhtikuussa tein vähemmän töitä. Pääsiäisenä teimme puolison kanssa laskelmia asunnossa alkavan putkiremontin varalle, mutta emme päättäneet asiasta vielä mitään. Aloitin pienimuotoisen ETF-painotteisen eläkesäästämisen. Lomailin kymmenen päivää Mallorcalla treeniryhmän leirillä, jossa joka aamu alkoi uintitreeneillä. Sitten syötiin aamupala ja lähdettiin rapsakalle 4-7 tunnin pyörälenkille. Sitten juostiin vähän päälle, nukuttiin päikkärit, venyteltiin pihalla ja mentiin illalliselle. Ihan parasta!

Toukokuussa olin puhumassa tutkimuksestani Lontoossa sijaitsevassa Chatham Housessa ja olin ihan pähkinöinä. Töissä tuli myös yllättäviä lisätehtäviä, ja hommia tuli paiskittua aika paljon. Mies oli bestmanina kaverinsa häissä, ja saimme juhlia rakkautta helteisenä toukokuisena päivänä. Triathlonryhmän ohjatut treenit loppuivat kuun lopussa, ja aloin noudattaa omaa kisakalenteriin synkronoitua treeniohjelmaa.
Kesäkuussa päätimme myydä asuntomme, mutta kuun toiselle viikolle osui myös vuoden siihen asti kiireisin työviikko, ja jouduin myymään asuntoa samaan aikaan kun ravasin Pasilassa kommentoimassa työjuttuja ja annoin haastatteluja puhelimitse. Toisen näistä kiireisimmistä asuntoviikoista mies oli työmatkalla Saksassa, niin että sain vastailla potentiaalisten ostajien kysymyksiin yksin. Järkkyä tykitystä, mutta asunnon myyntiäkään ei voinut siirtää, kun Suomi hiljenee juhannuksen alla. Kämppä myytiin, ja ehdin kaikesta huolimatta myös treenata.

(Väsynyt päivystävä tutkija sai hiukan apua ammattilaisen tekemästä studiomeikistä.)

Heinäkuussa olin hiukan traumatisoitunut asunnon myymisen ja ostamiseen liittyvistä kommervenkeistä, kuten pankkien huonosta palvelusta, lunastuspykälistä, kiinteistövälitysfirmojen kieroilusta yms. Olimme kämppäsäädön takia tilanteessa, jossa vanha koti oli myyty ja kauppa lunastettu, uusi koti löydetty ja maksettu, mutta sekin kauppa lunastettiin. Uudesta asunnosta maksamamme kauppasumma lojui kiinteistövälitysfirman tilillä, vaikka tiesimme ettemme saisi kyseistä asuntoa, minkä lisäksi olimme luvanneet muuttaa vanhasta kodista elokuun puoliväliin mennessä. Great! Ja mulla olisi teräsmieskisat (3.8km uintia, 180km pyöräilyä ja maraton) Köpiksessä elokuussa, joten treenatakin pitäisi. Aloin purkaa ajatuksiani tänne blogiin, johon kämppsäädön yksityiskohdat on dokumentoitu hakusanoilla kiinteistökuningatar ja asuntokauppa.
Elokuussa asuntotilanne alkoi selvitä, kun löysimme heinäkuun vikalla viikolla uuden asunnon, teimme siitä kaupat ja muutimme rempan keskelle. Joudun lopulta muuttamaan teräsmieskisoja edeltävänä viikonloppuna, mutta kisat sujuivat kuitenkin tosi hyvin ja paransin edellisen vuoden aikaani kahdella tunnilla. Kisojen jälkeen jatkoimme reissua asuntoautolla Norjaan, jossa lomailimme ihanan viikon.
Syyskuussa remppa alkoi olla valmis, mutta asunto oli tyhjänpuoleinen. Ostimme elokuun lopussa huonekaluja, mutta pitkän toimitusajan vuoksi elimme syyskuun ilman ruokapöytää. Kävimme mökillä sienestämässä ja mökin pihalla kävi karhu. Olin aika ahdistunut maailman menosta, ja treenien suhteen oli vähän sellainen ”mitäs nyt sitten” -fiilis. Kämppä piti kuitenkin kiireisenä.

Lokakuussa ilmastoahdistus jatkui, ja osallistuin ilmastomiekkariin. MIT proffa tuli puhujavieraaksi töihin, ja sain tietää, että helmikuussa lähettämäni artikkeli oli hyväksytty julkaistavaksi. Puhuin Tiedekulmassa robotisaatioseminaarissa teknologiasta autoritaaristen hallintojen käsissä.

Marraskuussa kirjoitin akateemisia tekstejä ja juhlin aika monissa pikkujouluissa. Treenasin ja tuntui, että varsinkin uinti meni eteenpäin syksyn aikana. Pimeys väsytti, mutta en ilmastoahdistuksesta johtuen varannut joulukuulle ulkomaanmatkaa. Talonyhtiön parvekeremontti valmistui, ja nyt yhtään isompaa remonttia ei ole lähivuosiksi luvassa.

Joulukuussa lähetin toisen artikkelin arviontiin ja puhuin samassa tilaisuudessa puolustusministerin kanssa. Kriiseilin joulusta, joka sujuikin sitten paljon odotettua mukavammin. Miehen sukua oli meillä joulupäivänä syömässä, ja ruoanlaitossa oli kyllä kiitettävästi hommaa. Kaikki kokkailut eivät ihan menneet nappiin, mutta onneksi riittävän moni ruoka onnistui.

(Säätytalolla oli komea joulukuusi.)

Kaiken kaikkiaan tein vuoden aikana vähemmän töitä kuin aiempina vuosina siitä yksinkertaisesta syystä, että asuntokauppa verotti järkyttävän määrän työtunteja. Olen kuitenkin tyytyväinen lopputulokseen, eikä asuntoa onneksi tarvitse olla ihan pian vaihtamassa. Matkustin vähän vähemmän kuin vuonna 2017, treenasin yhtä paljon kuin vuonna 2017 ja kuuntelin tosi monta äänikirjaa. Lähipiirissä oli enemmän sairastamista kuin aiemmin. Vuodelle 2019 on luvassa ainakin pari kavereille syntyvää vauvaa, mielenkiintoisia työjuttuja, treenejä ja ehkä uskaltaudun tekemään jotain myös romaaniprojektille, joka on toistaiseksi muhinut vain jossain pääni takanurkassa. Oikein onnellista vuotta 2019 kaikille!

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *