Äidit, ihan totta, töihin nyt viimeinkin

Joltakin kuurosokealta kaivostyöläiseltä on saattanut jäädä huomaamatta, että hallitus suunnittelee muutoksia lasten kotihoidontukeen.

Kaavailut ovat ihan vaiheessa, mutta alustavana ajatuksena on jotakin sellaista, että lapselle kolmevuotiaaksi maksettava tuki jaettaisiin puoliksi isän ja äidin kesken. (Nykyään tukea voi maksaa vaikka mummolle, kunhan lapsi ei ole kunnallisessa päivähoidossa.)

Se tarkoittaa, että jos isä ei pidä omaa jyvitysosuuttaan, äidin on palattava töihin ja lapsen mentävä päivähoitoon silloin, kun ipana on vajaa kaksivuotias.

***

Nykyään on vallalla käsitys, että perhe on eräänlainen yhteiskunnan perusyksikkö. Monissa perheissä pidetään sen vuoksi selvänä, että perheen on oltava kiitolliselta yhteiskunnalta saamapuolella.

Samaan aikaan ajatellaan, että yhteiskunta itsessään on paha ja huono, ja kotona ollaan sieltä suojassa. Tavallisesta työnteosta on yhtäkkiä tehty jotakin ihanteellisesta perhe-elämästä irrallaan olevaa, kovien arvojen toimintaa. Maailman huippuluokkaa oleva, ainutlaatuinen päivähoito- ja varhaiskasvatusjärjestelemä on ihmisliukuhihna, jolta valveutuneiden äitien pitää suojella lapsiaan mahdollisimman pitkään.

***

Kotihoidontukea hellivät puhuvat useimmiten kovaan ääneen ”perheiden valinnanvapaudesta”, vaikka Tuomas Enbuskekin tietää, että kotihoidontuessa ei ole lainkaan kyse vapaudesta vaan nimenomaan yhteiskunnan ylläpitämästä kehityksen jarrusta.

Sen avulla Suomesta on parin vuosikymmenen aikana luotu vaivihkaa kotirouvayhteiskuntaa. Käytännössä kaikki perheet ”valitsevat” samalla tavalla, siis että pienipalkkaisempi (kas, yhä vain!) ja ”luontevampi” kotiinjäävä on nainen.

Syy on selvä: tämä yhteiskunnan tarjoama ”valinnanvapaus” tukee vain ja ainoastaan tällaista mallia. Se suorastaan kädestä pitäen ohjaa siihen.

Tutkimukset osoittavat, että malli on naisille surkea. Eikä järjen mukaan yhteiskunta voi mitenkään ohjata rahaa tällaiseen kehitykseen. Kyllähän kotona voi hoitaa lapsiaan vaikka 35-vuotiaksi, mutta omalla kustannuksella, please.

***

Kotihoidontuen muutoksen pointti ei ole pakottaa isiä kotiin. Sen tarkoitus on ohjata naisia töihin. Vaikka tällä hetkellä kiistellään lähes kaikesta muusta, on yksi asia, josta talouden asiantuntijat ovat yhtä mieltä: työntekoa tarvitaan lisää.

Se on myös työkykyisten aikuisten velvollisuus hyvinvointiyhteiskuntaa kohtaan.

Eikä kansantaloudessa säästetä kuin hyvin simppelisti ja lyhyen aikavälin verran sillä, että kunnallista päivähoitoa järjestetään vähemmän. Jokaisen tekemä työ tuo yhteiskuntaan paljon enemmän arvoa kuin vain siitä maksettavan veron verran.

Sitä paitsi se kaamea päivähoito myös siitä kehittyy, kun kysyntää on enemmän.

 

Melko kuvaavaa, että moni luulee tuen nimen olevan ”kodinhoidontuki”. Ihana perhe muuten. Tosin kuvankäsittelijä on unohtanut muuttaa ruskeasilmäisten lasten silmät photoshopinsinisiksi.

happy-family.jpg

 

 

 

Kommentit (12)
  1. Pelleilyä koko touhu. Suomi on kusessa. Ihan sama vaikka kaikki äidit laitettaisiin töihin ja lapset tarhaan. Suomi uppoaa silti. Virkamiesbyrokratia yhteiskunta ei ymmärrä, että vientitulot ovat ratkaisevia tässä yhtälössä ja kun vienti laskee selänpesuyhteiskunnalta loppuu omat tulot ts yhteiskunta on työtön vaikka kaikki pesisivät toistensa selkiä…

  2. Lapsen olisi hyvä osata (ennen päiväkotiin menoa):

    a. kävellä
    b. puhua (sanat; kakka, pissa ja nälkä kelpaavat)
    c. kyetä käymään potalla eli ei vaippoja (aikuisen avustamana tietenkin!)

    Pitää muistaa, että kaikki 10 taaperoa ei mahdu yhteen syliin samanaikaisesti..

    T.
    Lastentarhanopettaja

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *