Kävelijä, älä ole vauva

lilypyora2.jpg

Tämä ei tapa.

Kävelijä jähmettyy, hänen silmänsä laajenevat kuin kauriilla, kun kaksipyöräinen rullaa kohti jalkakäytävää. Kävelijää ei haittaa, että megarekka jyristää 40 senttiä hänen päänsä ohitse. Hän ei myöskään huolestu, että viereinen lenkkeilijä horjahtaa pian syliin. Kävelijää kauhistuttaa mummiksella hiljakseen rullaava pyöräilijä, joka hyvin todennäköisesti tappaa tai vähintään vammauttaa jalankulkijan.

Pyöräpelko johtuu itsekkyydestä. Jalankulkijat ovat vauvoja, jotka haluavat tempoilla asfalttikaistaleellaan mielensä mukaan. Jalankulkijoilta ei vaadita mitään pätevyyttä, mutta raivota he osaavat.

Jalankulkija ei ymmärrä, että hän voisi luopua hitusen tilastaan ja antaa pyöräilijän hitusen laittomasti tulla hänen alueelleen, ettei polkijaraukan tarvitsisi liikkua tälle vihaisten autoiljoiden seassa. Mutta ei. Pyörä on asia, jota peruskulkija ei pysty käsittelemään.

***

Pyöräilijä on kuin transformeri, robottihahmo, joka voi lennosta muuttaa muotoaan. Polkija voi hypätä pyöränselästä jalankulkijaksi ja vikkelästi takaisin kaksirenkaiseksi kiitäjäksi. Tottakai tavalliset tossunkuluttajat ovat tällaisille ylivertaisille hahmoille kateellisia.

Voima tuo aina vastuuta. Pyöräilijän pitää olla lakimies, että hän tietää aina, miten ja milloin saa ajaa suojatielle. Jalankulkija voi vaikka kontata tien yli.

Pyöräilijä saa kestää paljon. Kysyn vaan:

1) Koska autoilijalta loppuu tie kesken vilkkaimmalla alueella niin, ettei siitä ilmoiteta.

2) Koska jalankulkijoille huudellaan, ettei tällä käytävällä saa kävellä, vaikka oikeasti saa.

3) Koska autoilijaa syytetään siitä, että hän soittaa liikaa ja liian vähän tööttiä.

4) Kuinka usein ajokaista on pysäköity täyteen pyöriä? 

Koska säännöt ovat niin häilyviä, pyöräilijästä tulee helposti oman onnensa seppä, lainsuojaton, yksinäinen sankari. Jotkut pyöräaktiivit ovat ehdottaneet, että pyörän monimuotoisuus tunnustettaisiin selkeämmin ja pyörällä sallittaisiin jalkakäytävällä ajaminen, jos se tapahtuu alle kymmenen kilometrin tuntivauhtia.

Kannatan, koska eivät ne pyörät tapa vaan autot.

Samaan aikaan jalankulkijat voivat alkaa uskoa, ettei ylimitoitettuun pelkoon ole syytä. Pyöräilijä kyllä hidastaa tarpeen mukaan, koska se lisää hänen omaa turvallisuuttaan.

***

Sopiva asenne itse asiassa määritellään tieliikennelain varovaisuusvelvoitteessa, joka velvoittaa kaikkia liikkujia, no, olemaan varovaisia. Velvoitteen noudattaminen helpottaa kaikkien elämää, joten loin sille oman Wikipedia-sivunLaki-ihmiset ja muut viisaat, täydentäkää ihmeessä sivua.

Muistakaa: olkaa varovaisvelvotteisia siellä ulkona. 

 

Lue Tero Kartastenpään edelliset Punakynät:

Äijä pelkää miesten töitä

Opi keskustelemaan runkusta

Metsäjuntti oppii nykytaiteen salat

Pilko miesruumis herkkupaloihin

Uusi herkku, mikrossa lämmitetty veri

 

Kommentit (33)
  1. Kyllä mua henkilökohtaisesti ärsyttää jos esim helsingin keskustassa joku ajaa jalkakäytävillä vaikka tiellä ois tilaa, syystä että monet jalkakäytävät ovat ahtaita muutenkin kantakaupungin alueella.
    Jos haluat madella ja sunnuntaiajella niin tee se jossain muualla kuin keskustassa. Kiitos.

  2. jaiks mitä tuubaa. helsingissä kävely on vaarallista puuhaa, eniten pelkään siksakkia ajavia, todella arvaamattomia kohti tulevia pyöräilijöitä. ja vauhti on usein aika saatanan kova ja itsekäs. itse koen näissä tilanteissa parhaaksi vain jähmettyä paikoilleni. mutta sama se on meno kyllä monilla jalankulkijoillakin toisia jalankulkijoita kohtaan: että minähän en väistä, väistä sinä tai sit törmätäään. usein en väistä ja sillon tulee törmäys. en ole kateellinen pyöräilijöille sen enempää kuin olen kateellinen vaikkapa timo soinille, päivi räsäselle tai hitlerille, haluaisin sen sijaan että niille annettaisiin piiskaa huonosta ja vaarallisesta käytöksestä.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *