Haloo! Ei taas uutta puhelinta

Lilypuhelin.jpg

Jos luet tätä älypuhelimella, sinua alkaa pian hävettää. Ei kannata rimpuilla väistämätöntä nöyrtymistä vastaan. Paha mieli tavoittaa naivin länsimaalaisen pankkivarmasti.

Aina kun omistaa esineen, josta oli eilen ylpeä, sitä pitää alkaa hävetä tänään, koska oppii ymmärtämään, miksi maailma menee pilalle ylpeydenaiheen vuoksi.

Älypuhelimet valtasivat enemmistön kädet parissa vuodessa, mutta paljon suurempaa vauhtia kasvavat elektroniikkajätevuoret. Jätä rahdataan köyhiin kaupunkeihin, joissa purkajat ja ilma täyttyvät myrkyistä ja raskasmetalleista. Raaka-aineiden haaskaaminen on paljon meidän oman, katoavan Nokialandiamme syytä.

Uutta iPhonen päivitystä pitää siis päivitellä kädet puuskassa. Minua ei ainakaan kiinnosta kameran hidastusominaisuudet tai käyttiksen värivalinnat vaan se, kuinka monen vuoden lataukset luurin myrkkyakku kestää. Entä sopiiko älypalikka tällaiselle kömpelölle, joka hyvin todennäköisesti pudottaa laitteen Hämeentien asvalttipäällysteeseen.

***

Onneksi monet haluavat lopettaa älypuhelinostokierteen. Viime viikolla eräs ideanikkari yritti herätellä ihmisiä Phonebloks-ajatuksellaan, että puhelimien osia pitäisi pystyä vaihtamaan. Yksinkertaistetussa videossa ideoija Dave Hakkens selittää, miten ihannemaailmassa laitteita voisi päivittää ja korjata.

Phonebloks saa surulliseksi, koska idea on kuluttajan näkökulmasta liian hyvä, ja siksi suuret puhelinvalmistajat tuskin lähtevät sitä edistämään, koska se romuttaisi heidän nykyisen ansaintamallinsa.

***

Valitukseni saattaa kuulostaa jeesustelulta, mutta on oikeasti teknologianarkkarin hätähuuto. Aina aluksi uusi puhelin tuntuu mullistavan minunkin maailmani, mutta vähintään vuoden päästä se muuttuu nalkuttavaksi elämänkumppaniksi. Lopulta sen surkea luonne kasvaa muuriksi minun ja onnellisuuden välille. Alan aina himoita uutta onnea.

Elektroninen historia alkaa kasautua kotiini. Olen etsiskellyt suurempaa laatikostoa olohuoneeseen, että saisin tilaa vanhojen kännyköideni latureille ja johdoille.  Minulla on monia hyviä johtoja!

***

En ole tippaakaan sitä mieltä, että älypuhelimen kautta saatavat elämykset eivät olisi yhtä arvokkaita tai aitoja kuin ilman sitä koetut asiat (On toki häiritsevää, että olen viimeisen kahden viikon aikana koskenut oikealla kädelläni enemmän uutta Samsungiani kuin vasenta kättäni.).

Olisi vain hienoa saada taistelukumppani, työpari, ripittäytymislaite, jonka kanssa voisi jakaa kokonaan tämän hienon vuosikymmenen lopun.

Milloin tulee luomupuhelin? Kestopuhelin? Reilun kaupan puhelin? Klassinen puhelin?

Perintöpuhelin?

 

 

 

 

Puheenaiheet Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta Vastuullisuus

Äidit, ihan totta, töihin nyt viimeinkin

Joltakin kuurosokealta kaivostyöläiseltä on saattanut jäädä huomaamatta, että hallitus suunnittelee muutoksia lasten kotihoidontukeen.

Kaavailut ovat ihan vaiheessa, mutta alustavana ajatuksena on jotakin sellaista, että lapselle kolmevuotiaaksi maksettava tuki jaettaisiin puoliksi isän ja äidin kesken. (Nykyään tukea voi maksaa vaikka mummolle, kunhan lapsi ei ole kunnallisessa päivähoidossa.)

Se tarkoittaa, että jos isä ei pidä omaa jyvitysosuuttaan, äidin on palattava töihin ja lapsen mentävä päivähoitoon silloin, kun ipana on vajaa kaksivuotias.

***

Nykyään on vallalla käsitys, että perhe on eräänlainen yhteiskunnan perusyksikkö. Monissa perheissä pidetään sen vuoksi selvänä, että perheen on oltava kiitolliselta yhteiskunnalta saamapuolella.

Samaan aikaan ajatellaan, että yhteiskunta itsessään on paha ja huono, ja kotona ollaan sieltä suojassa. Tavallisesta työnteosta on yhtäkkiä tehty jotakin ihanteellisesta perhe-elämästä irrallaan olevaa, kovien arvojen toimintaa. Maailman huippuluokkaa oleva, ainutlaatuinen päivähoito- ja varhaiskasvatusjärjestelemä on ihmisliukuhihna, jolta valveutuneiden äitien pitää suojella lapsiaan mahdollisimman pitkään.

***

Kotihoidontukea hellivät puhuvat useimmiten kovaan ääneen ”perheiden valinnanvapaudesta”, vaikka Tuomas Enbuskekin tietää, että kotihoidontuessa ei ole lainkaan kyse vapaudesta vaan nimenomaan yhteiskunnan ylläpitämästä kehityksen jarrusta.

Sen avulla Suomesta on parin vuosikymmenen aikana luotu vaivihkaa kotirouvayhteiskuntaa. Käytännössä kaikki perheet ”valitsevat” samalla tavalla, siis että pienipalkkaisempi (kas, yhä vain!) ja ”luontevampi” kotiinjäävä on nainen.

Syy on selvä: tämä yhteiskunnan tarjoama ”valinnanvapaus” tukee vain ja ainoastaan tällaista mallia. Se suorastaan kädestä pitäen ohjaa siihen.

Tutkimukset osoittavat, että malli on naisille surkea. Eikä järjen mukaan yhteiskunta voi mitenkään ohjata rahaa tällaiseen kehitykseen. Kyllähän kotona voi hoitaa lapsiaan vaikka 35-vuotiaksi, mutta omalla kustannuksella, please.

***

Kotihoidontuen muutoksen pointti ei ole pakottaa isiä kotiin. Sen tarkoitus on ohjata naisia töihin. Vaikka tällä hetkellä kiistellään lähes kaikesta muusta, on yksi asia, josta talouden asiantuntijat ovat yhtä mieltä: työntekoa tarvitaan lisää.

Se on myös työkykyisten aikuisten velvollisuus hyvinvointiyhteiskuntaa kohtaan.

Eikä kansantaloudessa säästetä kuin hyvin simppelisti ja lyhyen aikavälin verran sillä, että kunnallista päivähoitoa järjestetään vähemmän. Jokaisen tekemä työ tuo yhteiskuntaan paljon enemmän arvoa kuin vain siitä maksettavan veron verran.

Sitä paitsi se kaamea päivähoito myös siitä kehittyy, kun kysyntää on enemmän.

 

Melko kuvaavaa, että moni luulee tuen nimen olevan ”kodinhoidontuki”. Ihana perhe muuten. Tosin kuvankäsittelijä on unohtanut muuttaa ruskeasilmäisten lasten silmät photoshopinsinisiksi.

happy-family.jpg

 

 

 

Puheenaiheet Työ Syvällistä Uutiset ja yhteiskunta