Roosalle nauhalle kateelliset

Jos olisin sepelvaltimotauti, olisin todella kateellinen rintasyövälle.

Sepelvaltimotauti on edelleen suomalaisten yleisin vakava sairaus ja kuolinsyy, mutta sillä ei ole omaa kuukautta, söpöä rusettia, teemaväriä eikä teemaväreissä myytäviä suoristusrautoja ja suklaapatukoita, joita ostamalla voi osoittaa vastustavansa sepelvaltimotautia.

Myös Suomen yleisimmän syövän, eturauhassyövän, on syytä olla kateellinen rintasyövälle. Movember on tunnettuudessa vain ohut amishaituva ylähuulessa verrattuna Roosa nauha -kampanjaan, vaikka viiksien kasvattaminen liittyy syövän vastaiseen työhön yhtä paljon kuin Geishan mussuttaminen.

***

Ei sillä, etteikö tietysti olisi erittäin tärkeää tutkia sairauksia ja lisätä tietoisuutta niistä.

Mutta rintasyövän, kuten muidenkaan sairauksien lääketieteellinen tutkimus, ei voi painottua sen pohjalle, kuka kykenee pystyttämään makeimman markkinointitempauksen, jossa rahat kerätään viime kädessä yksityisiltä ihmisiltä.

Ja yksityisen ihmisten tietoisuus- ja empatiakapasiteetti on tunnetusti valikoiva ja rajallinen.

Sitä kiinnostavat lähellä olevat asiat, jotka näkyvät usein telkkarissa ja Ärrän tiskillä. Siis karrikoidusti: oman maan köyhät enemmän kuin Romanian köyhät, rintasyöpä enemmän kuin malaria, söpöys enemmän kuin rumuus.

Kolikon kilauttamisesta on myös kiva saada jokin pikku muisto, jota voi näytellä.

***
Roosa nauha -kampanja on ennen kaikkea virkistävä buustaus kaupallis-synkeän syksyn keskellä niille, jotka on tarkkaan valikoitu mukaan yhteistyökumppaneiksi. Se on win-win-win-piirileikki, jossa tuotetta myydään, syöpäjärjestö saa pikkusiivun rahaa ja leikkiin houkuteltu kansalainen on ostanut hetkeksi hyvän mielen.

Ja entäs sitten, sanoo markkinatalous.

Roosassa nauhassa on vähän sama eettinen ongelma kuin lastensairaalakampanjassa: tarkoitus on hyvä, mutta siinä väkisinkin asettuvat eriarvoiseen asemaan sellaiset ihmisryhmät, vieläpä sairaat, joista toiset ovat herttaisia, mediaseksikkäitä ja vaaleanpunaisia, ja saavat tynnyrikaupalla sympatiarahaa, kun taas toiset ovat vain sairaita ja epätunnettuja. Hyvinvointivaltion perusidea on estää tällaiset jaottelut.

Jos joku perustaisi säätiön, jolla kerättäisiin rahaa lääketieteellisen tutkimuksen ja hoidon epätasapainon ehkäisemiseen ja tutkimusrahojen oikeudenmukaiseen jakoon, antaisin heti kolme euroa. Saisinpa siitä sitten sateenkaarirusetin rinnukseen tai en.

Ruskealla nauhalla on monta merkitystä, kertoo aikamme tietäjä Wikipedia: Esimerkiksi koomikko George Carlin on käyttänyt sitä merkityksessä ”Eat Shit Motherfucker” kommentoimaan kaikkia muun värisiä kantaaottavia nauhoja.

 

brown-ribbon.gif

 

Kommentit (7)
  1. Itse asiassa sepelvaltimotaudillekin löytyy nauhoja: http://www.supportstore.com/awareness-heart-disease.html
    Ja parille muullekin jutulle eturauhassyövän ohessa: http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_awareness_ribbons
    Nillitystä, tiedän. Ja tajuan pointtisi, alkaa ärsyttää kun kaikki liitetään roosa-nauhaan muroista meikkeihin. Olen käyttänyt lilaa nauhaa fibromyalgian takia jossain somekuvissa, se näköjään tarkoittaa ”muutamaa” muutakin juttua. Mikäs siinä, osa niistä sopii kyllä myös, ei tosin ihan kaikki…

  2. Mun mielestä roosanauha-kampanjan tärkein tehtävä on herätellä ihmisiä/naisia, että sairaus voi napsahtaa omalle kohdalle ja rintojen tutkiminen on tärkeää. Rintasyöpä on kuitenkin se yleisin syöpä naisilla ja nopea hoitojunaan pääsy parantaa ennustetta. Pitäähän ihmisiä muistuttaa myös siitä, että kännissä ei kannata ajella autolla ja pelastusliivit vesillä on hyvä juttu…

    Selkeästi Syöpäsäätiö on huomannut, että Roosa nauha-kampanja tuo rahaa kirstuun. Voisko olla, että muut syöpä-kampanjat eivät olekkaan yhtä mediaseksikkäitä? Kuinka moni on reagoinut teeveestä tuttuun ”Laitetaan syövälle piste”-keräykseen?

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *