Elämän ajottainen emotionaalinen raskaus

Mennyt viikko oli emotionaalisesti aika raskas. Olga-kissa kuoli ja Maissi-kissa joutui myös käymään lääkärissä saamassa vähän nesteytystä ja avustusta ruokahalun herättelyyn. Kissoillehan paasto ei sovi ja jo yhdenkin vuorokauden syömättömyys voi tehdä maksassa tuhoja. Syynä ruokahaluttomuuteen saattoi olla toki sama mahapöpö, joka Olgallakin oli, mutta kallistun myös vaihtoehtoon, että Maissi suri kaverinsa menetystä ja lakkasi siksi syömästä.

Nyt kaikki on taas ennallaan ja ruoka alkoi eilen maistumaan. Minulta vierähti suunnaton huoli niskoilta, sillä hetken jo ehdin ajatella, että se oli sitten tässä Maissinkin osalta. Mutta ei vielä sittenkään pitkään aikaan, toivon. Hän täyttää pian 14 vuotta ja alkaa siis olemaan jo ihan mukavassa seniori-iässä. Kunpa vain saisi pitää terveytensä. 

 

Mitä tulee emotionaaliseen raskauteen, havaitsin sen vasta tänään, kun joogaharjoitusta tein. Ihmetytti kehon jäykkyys, mielen jäykkyys, lievä ahdistus. Kuten usein ennenkin, tulee siinä matolla rimpuillessa usein ahaa-elämyksiä, palaset loksahtavat paikalleen. En ole menneen viikon aikana oikein ehtinyt käsitellä tätä kaikkea, vaan säilönyt sen kehooni. Toki tällä viikolla olen myös kävellyt paljon ja jalat ovat joka askeleella koetuksella liukkauden takia, osasyyllinen sekin. 

Miten hyvältä tuntuikaan päästää irti jännityksistä, jotka erityisesti lantion alueella lymysivät ja yläselän jumittivat. Ne ovat oman kehoni tunteikkaimmat kohdat ja sinne säilön stressiä ja kiirettä, tällä viikolla huolta ja murhetta. Kun nämä paikat ovat jumissa, ei mistään tule mitään. Kun ne ovat avoinna, olen itsekin avoinna ja asiat suttaantuvat kuin itsestään. Niin yksinkertaista, mutta jotenkin nää kaikkein simppeleimmät jutut vaan tuppaa unohtumaan. 

Mutta nyt päästän irti tästä viikosta ja valmistaudun uuteen, upeaan viikkoon! Mukavaa viikkoa sinnekin, ihan kaikille <3