#muhkuramanifesti

5B5EC8FA-29E7-47B4-876E-596FDD10E218.jpeg

Postauksen kuvia koneelle siirtäessä olin osittain järkyttynyt, osittain tyytyväinen. Harvemmin sitä on kuvissa näinkään vähäpukeisena ja vielä harvemmin näkee itseään takaapäin kuvattuna, kun lyllertää eteenpäin (:’D)
 

Poikaystävä väittää, että itsestäni otettuja kuvia katsoessani kuulemma zoomaan lähelle ja parahdan ”HYI” jokaikinen kerta. Nyt yritin olla sortumatta liialliseen itsekritiikkiin ja ajattelin julkaista parhaat otokset, vaikka tottahan toki niistäkin löytyy jotain moitittavaa mikäli oikein kunnolla zoomaa. Se on kuitenkin minun kehoni, joka kuvissa on. Miksi suhtautuisin siihen niin rumalla tavalla ja miksi puhuisin siitä pahaa? Kehoni toimii, kuten sen pitääkin toimia, se kuljettaa minua eteenpäin (taaksepäinkin tarvittassa), kertoo viisaita asioita olotilastani ja pitää sisällään minua. Ainutlaatuista, ihanaa minua. Ja sinun kehosi ainutlaatuista, ihanaa sinua.

84AD1205-B991-4AEE-B384-F2236BFCE28E.jpeg

951200AE-8003-457B-B03D-BCA2B73EAD97.jpeg

Lilyn #muhkuramanifesti tuli juuri sopivaan aikaan. Olen mietiskellyt paljon kehopositiivisuutta ja sitä, kuinka minä, joka kamppailen näiden asioiden kanssa myös, pystyn muka opettamaan työssäni positiivisuutta omaa kehoaan kohtaan muille. Tosiasia taitaa olla kuitenkin se, että pitää kiinni positiivisesta asenteestaan, vaikkei ihan kaikkina päivinä ei ole (vielä) täysin sinut oman kehonsa kanssa. Tämäkin on matka ja minulla on onneksi työkaluja käytettäväksi ja muillekin jaettavaksi. 
 
C531EA62-0F0A-4BC2-9AE3-A47882039F18.jpeg

Sen sijaan, että keskittyisin siihen, miltä kehoni näyttää (tai vielä pahempaa: miltä se näyttää verrattuna muihin), voin yrittää viedä ajatukseni kiitollisuuteen siitä, mihin kehoni pystyy ja kuinka se toimii. Ei ole nimittäin mikään itsestäänselvyys, että on kaikki raajat paikallaan ja ne toimivat hyvin. Tämä ajatusmalli on tuonut minulle itselleni aimo annoksen tyytyväisyyttä omaan kehooni, mutta täysin ihmisestä kiinni on se, mistä kukin on kiitollinen. Tästä kiitollisuudesta joka tapauksessa kumpuaa arvostus ja sitä kautta pikkuhiljaa positiivisuus. Lopulta vähät välittää siitä, millainen muka pitäisi olla ja on just sitä mitä on. Se riittää.

CD4CAAC2-A731-4A3C-A64F-79BACDBE97DB.jpeg

 

Kommentit (4)
  1. Oot upea! <3 Niin näissä kuvissa kuin tässä tekstissäkin. 🙂

  2. Kaunis kirjoitus ja kauniit kuvat <3 Kiitos osallistumisesta! Oman kehon hyväksyminen vaatii joskus aikaa ja työtä, mutta uskomme, että yhdessä me pystyään siihen.

    Ihanaa talvea!

    T: Toimitus

    1. Kiitos <3 Nimenomaan yhdessä, sillä mitä isompi osa ihmisistä ottaa askeleen lähemmäs itsensä hyväksymistä, sitä laajempi tulee esimerkiksi mediassa näkyvästä kehojen kirjosta. Eli siitä, että olet täydellinen juuri sellaisena kuin olet, tulee normi. Sitä kohti ollaan onneksi menossa 🙂

      Sinnekin huippua talvenalkua!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *