Neljä inspiroivaa asiaa eiliseltä
Minulla oli eilen erittäin inspiroiva kohtaaminen Astrid Swanin kanssa. Tai voiko oikeastaan sanoa tässä yhteydessä inspiroiva, koska puheen aiheena oli ahdistus ja kuolema. Ehkäpä ajatuksia herättävä olisi parempi sanavalinta. Tuo aamiaishetki oli osa Creative Mornings -tapahtumien sarjaa, joita järjestetään säännöllisesti ympäri maailman useassa eri kaupungissa. On kiehtovaa aloittaa päivänsä hieman erilaisissa merkeissä kuin yleensä (tai ketä huijaan, olisin ollut vielä nukkumassa siihen aikaan, kun tilaisuus jo loppui) ja kuunnella mesmeroituneena puhetta ja siinä samalla liikuttua, valuttaa muutamat kyyneleetkin. Kun puhutaan ahdistuksesta, ei voi olla samalla puhumatta myös tässä hetkessä elämisestä; useinhan ahdistusta aiheuttavat tulevaisuuden uhkakuvat ja skenaariot, joita mieleensä luo. Voi myös olla, että menneisyyden tapahtumat ahdistavat. Mutta miksi vatvoa menneisyyttä tai elää tulevassa kun voi nauttia siitä, mitä meillä on tässä ja nyt? Toisinaan tarvitaan muistutuksia ja eilisaamu todellakin muistutteli ja herätteli.
Toinen inspiraationi lähde eilen oli Saranda Tyhjä Ajatus -blogista! Oltiin yhdessä tuolla aamiaistapahtumassa ja mentiin siitä Stooriin brunssihommia säätämään. Tiedättekö sen tunteen, kun joidenkin ihmisten seura saa parhaat puolesi itsessäsi esille niin, että yllätät jopa itsesi? Rakastan sitä tunnetta. Minun on usein vaikea määritellä itseäni tai laittaa luonnettani lokeroon: useimmiten olen kameleontti, joka peilaa muita ihmisiä ja antaa muiden tuoda esiin ominaisuutensa niin hyvässä kuin pahassakin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että esittäisin tai ettenkö olisi oma itseni, päinvastoin. Oon vaan tällainen herkkätuntosarvinen, ympäristöönsä mukautuva kameleontti.
Sen lisäksi, että Saranda herätteli hyviä puoliani esille, sain myös suuren inspiksen siihen, että haluan oppia olemaan valokuvattavana. Olen aiemminkin maininnut, että jäädyn totaalisesti, kun joudun kameran eteen ja haluan tilanteen olevan nopeasti ohi. Tärkein opetus kai oli se, että ei siitä kameran äärestä tarvitse kiirehtiä pois, vaan niitä kuvia voi ottaa reilustikin, kunnes alkaa kertymään hyviä otoksia. Kamera ei siis todellakaan ole tuonut parhaita puoliani esille, mutta enää en aio pelätä sitä. Ehkä alan jopa rakastamaan kuvattavana oloa, who knows?
Neljäs eilisen inspiroiva asia oli ystävän kyläily ja muutama lasillinen hyvää punkkua. Siihen oli mukava lopettaa perjantai ja aloittaa viikonloppu <3
Ihanaa lauantai-iltaa!
Kuvat tältä päivältä by Maukka. Katsokaa nyt: jäätyminen tiessään!