Vuoden viimeinen päivä määrittelee se, millainen tuleva vuosi on. Vai oliko se eka päivä? No johonkin tämäntyyppiseen venäläiset uskovat ja yritän elää sen mukaan, vaikka tuskinpa sanonnalla mitään tieteellistä pohjaa on. Ainakin se on hyvä sauma miettiä omaa elämäänsä, mennyttä ja tulevaa. Vuoden viimeisen päivän voisi ajatella myös jonkinlaisena savasanana, joka kokoaa edellisen vuoden pakettiin, ottaa siitä turhat pois ja jättää ne, mitkä ovat tärkeimpiä. 

Millainen on siis tuleva vuoteni jos tämä päivä sen määrittäisi?

Herään yhdeksän jälkeen ja katson vierelleni: mies avaa silmänsä samaan aikaan ja katseemme kohtaavat. Ihana hetki.

Kuuntelen musiikkia, syön aamiaisen, puen ylle pantterisukkikset, lähdemme ulos kävelylle, otan kuvia. On aurinkoista.

Käymme eräässä näyttelyssä ja ruokakaupassa. Lounaaksi pelmeneitä kaurafraichella, suolakurkulla, punajuurella ja ruusukaalilla.

Käsittelen kuvia, kirjoitan. Ilmoitan halukkuudestani liittyä erään yhdistyksen hallitukseen. Hypistelen bullet journaliani, mutten saa aikaiseksi tehtyä uutta viikkoa. 

Lakkaan kynnet ja kaivan mustat duunivaatteet kaapista. Mies katsoo jalkapalloa. Pyöräilen muutamaksi tunniksi töihin vain palatakseni taas aamulla samaiseen paikkaan.

Mies laittaa kesken vuoron viestin, kysyy onko kova meno. Kirjoittaa myös, että kunhan tulen kotiin, syödään vihiksiä nakeilla ja katsotaan Bachelorette. 

Siemaisen muutaman hörpyn skumppaa ravintolan keittiössä, poljen kotiin ja näen raketteja taivaalla. Ihmettelen ihmisen tarvetta räjäytellä.

Kissaa vähän kauhistuttaa pauke.

Sitten nukun ja tulee uusi päivä ja uusi vuosi.

Ei siis kerrassaan mitään ihmeempää, mutta samalla aivan kaikki. Arkisia asioita, töitä, rakkautta, kissoja, ruokakauppaa, pyöräilyä, leopardisukkiksia, skumppaa, ilotulitusta, mies, tosi-tv:tä, vihiksiä, uusia alkuja. Mutta mitäs sitä ihminen muuta kaipaisikaan jokapäiväiseen elämäänsä? 

Mahtavan upeaa tätä vuotta! Toivon, että se kohtelee sinua äärimmäisen hyvin.