Tietää muuttaneensa, kun….
Olet aivan viimeisenä tekonasi ottanut vanhan huoneesi seinältä poikaystävän bändin julisteen ja ensimmäisenä tekonasi asettanut sen uuden huoneesi seinään. Tähän liittyy pidempikin stoori, mutta kyllä, olen taikauskoinen mitä tulee tuohon julisteeseen.
Koko kroppa on ruhjeinen, mustelmilla ja kylkiluu jollain tapaa vaurioitunut ja pelkäät, että keuhko puhkeaa minä hetkenä hyvänsä. Samalla tunnet kuitenkin olevasi enemmän elossa kuin pitkään aikaan. Kodinvaihdos herättelee näkemään kaiken aivan uudessa valossa.
Katselet edelleen tyhjiä pahvilaatikoita sillä silmällä. Potentiaalisiksi muuttolaatikoiksi nimittäin.
Pukeudut samoihin vaatteisiin viikon ajan, etkä välitä.
Ensimmäinen kunnollinen vapaapäivä yli viikkoon saa haaveilemaan Ikean reissusta. Olisiko sittenkin parempi levätä? Ehkä tyhjät Ikean käytävät tiistaiaamupäivänä ajavat saman asian? Viime viikkoinen rautakauppakokemus oli ainakin rentouttava. Kukaan ei tullut palvelemaan ja sait haahuilla kaikessa rauhassa siellä remppakamojen katveessa (suosittelen).
Kissa ei ole vieläkään tullut kainaloon nukkumaan ja on ottanut etäisyyttä. Näet sen katseessa mietintöjä siitä, kuinka karata takaisin vanhaan kotiin.
Tavaroita on edelleen purkamatta, mutta silti olet jo ehtinyt mm. laittamaan siemeniä multaan ja muutenkin tekemään kaikkea yhtä akuuttia.
Kuulet kotiin sisälle laivojen sumutorven ääntä ja se itkettää. Myös Tallinnan ja Pietarin laivojen terminaalikuulutukset liikuttavat.
Asut keskellä keskeneräisyyttä, raksamiehiä ja nostokurkia, muttet välitä siitäkään. Tällä hetkellä se tuntuu vain kiehtovalta.
Tietää myös muuttaneensa, kun ei ole ollut aikaa eikä energiaa some-elämään. Blogi on ollut hunningolla ja olen täysin pihalla siitä, mitä internetille kuuluu. Hyvää kai?
