OOTD – raitamekko ja musta kissa
Alan hitaasti mutta sitäkin varmemmin nousemaan itseenvetäytymisen kaudestani. Hetken jo ehdin luulla, etten tokene tästä tilasta ikinä, enkä sosialisoidu enää koskaan, mutta kyllä. Kyllä sieltä aina noustaan. Kuten aiemmin olen sanonutkin, tänä vuonna en kaamoksen aikaan ole ottanut minkäänlaista stressiä siitä, että huvittaa vetäytyä ja olla omissa oloissa. Ennen olen miettinyt pääni puhki mikä on vialla ja miksen ole kuten muut. Tosiasiassa aika monella taitaa vuoden pimeimpään aikaan olla samoja fiiliksiä, eikä siitä kannata ottaa mitään paineita.
Vaikka elänkin urbaanissa miljöössä, menee kehoni ja mieleni vahvasti luonnon ja auringon mukana. Kun luonto vetäytyy syksyn tullen, vetäydyn minäkin. Luonto ei kuole, vaan valmistautuu uuteen. Se elää vahvana, joskaan ei ulospäin näkyvästi vaan sisäistä elämäänsä.
Olen ehkä aliarvioinut luonnon voiman ja vaikutuksen. Varsinkin näissä neljän vuodenajan olosuhteissa luulisi sen olevan ihan itsestäänselvyys, mutta näköjöön tuppaa unohtumaan. Ensi vuodelle voisin ottaa tavoitteekseni huomioida vielä enemmän vuodenkierron vaikutusta omaan sisäiseen maailmaani ja mieleeni. Mennä luonnon ehdoilla.
Nyt tuntuu hykerryttävän ihanalta. Vuosi vaihtuu muutaman päivän päästä, enkä malta odottaa mitä 2017 tuo tullessaan. Jollain tapaa on fiilis, että se tulee olemaan käänteentekevä ja eteenpäinvievä (pakko koputtaa puuta!). Mahtavan upeita vuoden viimeisiä päiviä sinne kaikille!
Asuna 2nd hand raitamekko, kaikki muukin käytettynä hankittua. Taisto tunkee kuvaan ja joo, tukka on aika pinkki tällä hetkellä.
