Syitä rakastaa helmikuuta

Talvikuukaudet tuntuvat loputtoman pitkiltä ja harmailta, vaikka aika sen sijaan kulkee haipakkaa. Minä, joka en niin välitä lumesta täällä päin Suomea (koska se mössööntyy ja sulaa), olin ihan fiiliksissä toissapäiväisestä lumesta. Maailma tuntui turvalliselta lumeen hautautuneena, vaikka kengän alla piili vaara. Nyt se taitaa olla jo eilisen päivän lumia ja harmaa pääsi takaisin trendin harjalle, pyh. Nämä kuukaudet tuntuvat loputtomilta jo siksikin, ettei ihan nurkan takana ole odotettavissa mitään muutosta säätilaan. 

Mutta voisiko helmikuuta rakastaa? Tammikuu tuo mukanaan uutuudenviehätyksen, mutta se tahtoo näin vuoden toisen kuukauden alussa olla jo vähän laantunut. Mikä voisi olla helmikuun teema?

HELMIkuu. Onko keveämpää kuukaudennimeä olemassakaan? Wikipedian mukaan nimi juontaa juurensa jäähelmistä, jotka muodostuvat puiden oksiin, kun äkkiä suojasään jälkeen pakastaa.

Helmikuussa on vain 28 päivää. Mikäli siis tästä kuusta et tahdo muuta positiivista löytää, niin ainakin se on nopeasti ohi.

Helmikuussa on ystävänpäivä <3

Helmikuussa on myös Runeberginpäivä ja Laskiainen. Enhän minä muuten, mutta kun ne leivokset ja pullat. Muistan, että yhtenä vuonna nämä päivät olivat samaan aikaan, olikin kinkkinen homma päättää kumpaa syö (mieluusti molemmat).

Vaikka helmikuu onkin tilastollisesti kylmin kuukausi, on se samalla myös selkeä. Aurinko paistaa ja se alkaa pikkuhiljaa lämmittämään, valon määrä lisääntyy huimasti. 

Helmikuun jälkeen vuorossa on jo maaliskuu, joka on lähes kevätkuukausi. 

Tässä kuussa tahtoisin matkustaa meidän landelle Itä-Suomeen. Haluaisin hiihtää ja ajaa potkukelkalla, haluaisin saada ulkoilmasta yliannostuksen ja silmät auringosta kipeäksi. Haluaisin perinteisen hiihtoloman. 

Ehkäpä helmikuuta voisi sittenkin pikkuisen rakastaa.

Kuvat: Saranda Dedolli