2K16

Aloitin uuden vuoden blogipostauksen kirjoittamisen hyvissä ajoin joulukuun alussa. Etsin netistä inspiraatiota ja päädyin piiiitkään viidenkymmenen kysymyksen listaukseen, joka sisälsi syvällisiä ajatuksia kuluneesta vuodesta. Kaksi päivää sitten aamuyöllä naputtelin vastauksia aikaeropäissäni, kun kuvia lisätessäni Lilyn serveri teki jotain odottamatonta, eikä tallentanut tekstiäni johon olin käyttänyt tuntikaupalla aikaa. Ratkaisu? Sammutin tietokoneen, menin nukkumaan, ja päätin olla julkaisematta koko postausta.

Tänä aamuna selasin Facebookia puoliunessa. Sovellus tiesi kertoa, että olen vuodesta 2013 asti kirjoittanut ja julkaissut vuodenkoontipostauksia. Tällaisena traditionaalisena menninkäisenä tajusin, etten yksinkertaisesti voisi antaa itselleni ikinä anteeksi mikäli jättäisin tämän vuoden väliin – joten tässä sitä ollaan, kirjoittamassa kaihoisaa muistelointia menneestä vuodesta 2016.

This year, I started to write a new year’s blog post in the beginning of December; I made photo collages, and found interesting questions online to wrap up my year nicely. However, two days ago all my hard work was erased due to a technical bug. I got so upset that I swore not to post anything at all – that was until this morning when I found out that I have posted a similar post every year since 2013. The tradition must be continued, so here we go!

Edellisten vuosien postaukset // Previous years:
2013
2014
2015

* * * * *

Kuva minusta vuoden alussa ja lopussa: // Photo of myself in the beginning and in the end of the year:

jandec.jpg

Vuoden kuunnelluimmat kappaleet: // Top 10 Songs of the Year:

1. Arttu Wiskari feat. Ulpu – Sirpa
2. Tommy Lindgren Metropolis – Kuiskaa ja huuda
3. Pariisin Kevät – Hei mä soitan sulle ihan kohta
4. NoMBe – California Girls
5. Ricky-Tick Big Band – Jos jäät (Felix Zenger Beatbox Remix)
6. Pariisin Kevät – Tiputa sun aseet
7. Lady Gaga – Applause
8. Raleigh Ritchie – Bloodsport
9. Robin Schultz feat. Francesco Yates – Sugar
10. Tommy Lindgren Metropolis – Valhe

Vuoden parhaat TV-ohjelmat: // My Favorite TV Shows of the Year: Westworld, Derek, Downton Abbey

Vuoden matkat: // Where I Traveled: USA (Indianapolis, Sleepy Hollow), Irlanti/Ireland (Dublin, Doolin, Connemara), Kanada/Canada (Trois Rivières), Suomi/Finland (Helsinki, Mäntsälä, Mäntyharju, Porvoo)

travels.jpg

Mitä opin: 
– Onnellisuus on kiinni asenteesta, ja rakkaus on verbi.
– Aikaerorasitus on vähän kuin venäläinen ruletti; se voi johtaa joko unettomuuteen tai jatkuvaan väsymykseen.
– Uuden kielen opiskelu on raskasta mutta myös äärimmäisen palkitsevaa.
– On parempi tulla toimeen itsensä kanssa kuin olla pahin vihollinensa.
– Esitelmän pitämiseen ei kuole vaikka se kamalaa onkin.
– Elämä on arvaamatonta ja aika rajallista. Rakkaitaan ei voi koskaan halata liikaa.

What I’ve learned:
– Happiness is an attitude; love is actions.
– Jetlag can cause either insomnia or fatigue.
– Learning a new language is tiring but also very rewarding.
– It’s much better to get along with myself than to be my own worst enemy.
– Giving a presentation is not deadly although it definitely is highly uncomfortable.
– Life is unpredictable and short; thus, there is no such thing as hugging your loved ones too often.

hairs.jpg
Kaiken kaikkiaan vuosi oli tällä kertaa melkoisen työntäyteinen, enkä pitänyt opinnoistani liiemmin lomaa ennen elokuun puoliväliä. Vaivannäkö kannatti, sillä näillä näkymin valmistunen kesäkuussa 2017, vaikka jatkuva reputtamisen pelko tunkeutuu uniini vielä näin joululomallakin. Vuonna 2016 on painiskeltu niin epävarmuuden, stressin kuin suurten surunjenkin kanssa, mutta etenkin vuoden jälkimmäistä puoliskoa ovat värittäneet myös onnistumisen elämykset, armollisuus omia ja muiden heikkouksia kohtaan, sekä aito elämänilo. 

Terveydestä olen pyrkinyt pitämään parempaa huolta viilaamalla ruokavaliota vatsaystävällisemmäksi ja käyttämällä tukevaa reppua olkalaukun sijaan jotta skolioosista kärsivä selkärankani kipuilisi vähemmän. Olen myös kiitollisuuden velassa vanhemmilleni, joiden avustuksella olen saanut käydä korjauttamassa purukalustoani ammattitaitoisella hammaslääkärillä. Perheen tuki on ollut myös henkiseltä kantilta äärimmäisen tärkeää, etenkin niinä heikkoina hetkinä kun kaukana Suomesta asuessani elämä on heittänyt tielleni haasteita. Lähin tukipilarini on kuitenkin kiistatta ollut tänäkin vuonna Ben, jonka ymmärrys ja kärsivällisyys ovat olleet kohdallani aivan omaa luokkaansa. Myös rakkaat ystäväni ansaitsevat nöyrimmät kiitokset elämäni tekemisestä paljon mielekkäämmäksi ja kauniimmaksi. 

Ensi vuotena haluan oppia olemaan aiempaa paremmin läsnä arjessa. Tavoitteenani on myös elää ekologisemmin tehokkaamman kierrätyksen ja kestävämpien valintojen kautta. Lisäksi minulle on tärkeää oppia ilmaisemaan tunteitani avoimemmin ja rakentavammin sekä nauttimaan elämästä useammin taiteen, käsitöiden ja ulkoilun kautta. Toivottavasti myös opin puhumaan ranskaa tarpeeksi hyvin työllistyäkseni valmistumisen jälkeen.

My year has been quite intense when it comes to studying. Hard work has paid off, and I’m planning to graduate in June 2017. I’ve been experiencing moments of self-doubt and sadness but I’ve also learned acceptance and succeeded when challenged.

I’ve made some health-related changes this year. most importantly, I’ve started to follow a new type of a diet. I’ve also gone to the dentist and bought a proper backpack to support my slightly curved spine. Despite of the distance, my family has helped me both financially and mentally when I’ve needed it the most. However, my biggest cheerleader, my rock, and my partner in crime has still been Ben whose patience and understanding have been amazing. I also want to thank my closest friends for always being there for me. I’m one lucky gal.

My keywords for 2017 are mindfulness, eco-friendliness, openness, and relaxation. I want to do more meaningful activities such as knitting, drawing, listening to music, and taking walks in nature. My goal is also to learn to speak French well enough to be hired in Quebec.

Hyvää Uutta Vuotta 2017!  Happy New Year 2017!

Suhteet Oma elämä

Miehet puhuvat naisista Yle Puheella

Kuuntelinpa tässä perjantaiaamuni ratoksi Yle Areenan Radiosta Miia Krausen ohjelman, johon oli kutsuttu vieraaksi Tauski Peltonen, Esko Eerikäinen ja Daniel Lehtonen. Nämä kolme herraa voi varmaan puhtain omintunnoin niputtaa yhteen viihdyttäjä-otsikon alle, sillä he kaikki ovat saaneet tahi tietoisesti hakeneet pontta uralleen niin perinteisen kuin sosiaalisenkin median kautta. Heidät tunnetaan oman käsitykseni mukaan joko joukosta erottuvina persoonina tai suomalaisina viihdetaiteilijoina, ja nyt heidät oli siis pyydetty keskustelemaan valtakunnalliselle radiokanavalle naisista.

Myönnän, että mussa on ollut aina vähän sellaista mielensäpahoittajan vikaa. Etenkin teini-ikäisenä ja parinkympin hujakoilla otin kaiken kritiikintapaisenkin henkilökohtaisena loukkauksena, koska mun itsetuntoni oli asteikolla 1-10 pyöreä nolla. Luin kieli pitkällä parisuhdeoppaita ja naistenlehtiä, koska halusin olla Täydellinen Nainen. Tästä syystä kävin rakentavan keskustelun itseni kanssa tänä aamuna ennen kuin aloin kuunnella julkkismiesten mielipiteitä naisista, sillä en halunnut löytää itseäni lattialta sikiöasennosta. Aina ei ole helppoa olla herkkis.

Keskusteluohjelman ehdoton helmi oli Esko Eerikäinen, joka myönsi tyttären syntymisen myötä alkaneensa kohdella naisia eri tavalla parisuhteissaan. Eskon mielipiteistä ja näkökulmista rakentui kuva todella empaattisesta persoonasta, mitä en osannut etukäteen odottaa. Tämä empaattisuus, lämpö, optimistisuus ja kypsyys saivat mut entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että kulttuuria hallitseva pakonomainen sukupuolijaottelu on aivan helvetin typerä. Jokainen voi kehittää henkistä kapasiteettiaan, antaa anteeksi, kommunikoida toiveistaan ja peloistaan rakentavasti ilman syyttelyä ja joustaa epäideaaleissa tilanteissa, ja siksi mun mielestäni sitä pitäisi edellyttää ihan kaikilta. Kukaan ei hyödy stereotyyppisistä ”suomalainen mies on tuppisuu ja juo vaan kaljaa” ja ”naiset aina nalkuttaa tiskaamisesta” urbaanilegendoista, vaan lopulta kaikkia vituttaa.

Toista ääripäätä edusti 25-vuotias Daniel Lehtonen, joka ei kyennyt aluksi nimeämään yhtäkään älykästä naista (mutta päätyi lopulta Vappu Pimiään) ja määritteli unelmanaisensa hiustenvärin (blondi), rintojen koon (isot) ja takapuolen suuruuden (toooosi iso) perusteella. Mun on edelleen hyvin vaikeaa uskoa, ettei Bile-Dani ole karikatyyrinen sketsihahmo Putouksesta, koska henkilökohtaisesti en ole kuullut vastaavaa laukomista sitten peruskoulun kahdeksannelta luokalta päästyäni. Keskustelussa nostettiinkin esille se tärkeä fakta, että moni sosiaalista mediaa seuraava ja Danielia fanittava teinityttö ei välttämättä osaa suhtautua herran kiekauksiin niiden vaatimalla kepeydellä ja terveellä kritiikillä, vaan ahdistuu tarpeettomasti harmittomista heitoista.

Aloin ohjelman aikana pohtia omaa suhtautumistani mediaan ja kuinka haluaisin omat mahdolliset lapseni tulevaisuudessa kasvattaa. Tulin siihen johtopäätökseen, ettei nuorten sosiaalisen median käyttöä tule missään tapauksessa väheksyä tai kieltää kokonaan, vaan vanhempien tehtävänä on opettaa lain rajoista ja hyvää käytöstä sekä tarjota turvallinen ympäristö teineille kokeilla ja epäonnistua. Koitin jopa kuvitella itseni 14-vuotiaan asemaan vuonna 2016, ja mielestäni hyvään vanhemmuuteen kuuluu tänä päivänä kertoa nuorille internet-pohjaisten sovellusten loputtomista mahdollisuuksista, mutta olla myös rehellinen siitä, että joskus voi alkaa ahdistaa, ja silloin on ihan ok sulkea se älypuhelin tai tabletti.

Entäs sitten Tauski Peltonen? No Tauskihan myönsi lähetyksessä pettäneensä entisiä vaimojaan, mutta olevansa yksinäinen ilman parisuhdetta. Tämä kuuden lapsen isä arvosteli naisten tapaa erota herkemmin, mikäli naisen kavereilla on myös avioerot tahoillaan vireillä. ”Mä en koskaan halunnut erota”, kolmesti naimisissa ollut Tauski sanoi. En voinut olla pistämättä merkille kuinka hänen kommenteistaan kuulsi läpi jopa vuosien takainen kauna naisia kohtaan, mutta itseensä Tauskin oli hyvin helppo liittää superlatiiveja ja äärimmäisen positiivisia verbejä, kuten ”rakastaa”. (Toim. huom. Esko Eerikäinen tuli tässäkin asiassa puoliväliin vastaan; hän kertoi tanssijana ollessaan kohdanneensa paljon pettämistä ja syrjähyppyjä, mutta hän huomautti myös kuinka pettäminen ei ole useimmiten parisuhteen ongelmien syy vaan seuraus. Go Esko.)

Mitä tästä nyt sitten tuli opittua? Itselle tästä jäi ainakin päällimmäisenä mieleen kolme asiaa: 1. Ihmisten asenteet ja mielipiteet eivät ole objektiivisia tosiasioita, ikinä, mutta ne paljastavat paljon ihmisen persoonasta ja kokemuksista. Siispä kuuntele tarkkaan. 2. Don’t judge a book by its cover. 3. Median ilmiöitä kohtaan tulee olla avoin, mutta kriittinen.

Ihanaa ja empaattista viikonloppua!

Hyvinvointi Mieli Vanhemmuus Ajattelin tänään