Suuri ja ihmeellinen 2014

Appelsiinisuklaan makuista iltaa, ja mitä mielettömintä vuoden alkua 2015! Päräytetäänpä heti alkuun vuoden 2014 kohokohdat, jotta voidaan aloittaa seuraavat 364 päivää puhtaaksi puunatulta pöydältä. (Käytän tämän postauksen selkärankana mm. No Fashion Victims -blogin kysymyksiä, Facebookin aikajanaani, Spotifyta, kamerani muistille tallentuneita hetkiä, yms.)

<3

Teitkö viime vuonna jotain sellaista, mitä et ollut ennen tehnyt? 

Lyhyesti: kyllä.
– Vähän pidemmin:

  • Pääsin yliopistoon lukemaan psykaa.
  • Muutin uuteen maahan ja maanosaan.
  • Opiskelin matikkaa englanniksi ja läpäisin kurssin hyvin arvosanoin kaikista ennakko-odotuksista huolimatta.
  • Matkustin Suomeen lomalle. Ulkomailta.
  • Lensin Atlantin yli yksin. No oli siellä pilotti ja perämies, pari lentoemäntää ja stuerttia. Ja ehkä muutama muukin matkustaja. En siis tehnyt ihan ameliaearharteja kyllä…
  • Vietin aidon amerikkalaisen kiitospäivän.

Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana?

– Lävistysten lukumäärä on tällä hetkellä pyöreä nolla. Tatskoja sen sijaan tuli otettua kolme kappaletta lisää, mikä on tähän mennessä henkilökohtainen ennätykseni per vuosi. Kaksi hakattiin ihoon Helsingissä, yksi New Yorkissa.

dopamine-horz.jpg

Missä maissa kävit?

– Kanadassa, Suomessa, Yhdysvalloissa, Virossa ja Saksassa. Ilman tuota parempaa puoliskoani olisin tuskin Suomesta poistunutkaan! 

Mitä sellaista haluaisit vuodelta 2015, joka ei onnistunut vuonna 2014?

– Haluaisin ainakin oppia ranskan alkeet, hakea lounasta Montrealin food truckeista, saada arvosanaksi A+ tai A, päästä eroon pessimistisestä ajattelusta, ja pitää paremmin yhteyttä kaukana asuviin perheenjäseniin ja ystäviin. Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin, koska olen ahne kakkiainen, mutta toisaalta koen tavoitteideni olevan suurimmaksi osaksi realistisia. 

Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?

– Ihan ehdottomasti yliopiston lukukausimaksuihin. Välillä jo kyseenalaistin toimintani järkevyyttä, sillä valmistuttuani mulla on aikamoinen lainakuorma niskassa, mutta syksyn tulokset saatuani olen varma, että tämä kaikki on sen arvoista ja vielä enemmän.

Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?

– Varmaankin True Detective, jonka ykköskausi kannattaa katsoa vaikka ihan vaan Matthew McConaughey’n takia. Kakkosijan jakavat Louie ja The Newsroom.

Mitä teit syntymäpäivänäsi?

– Vietin ihanan päivän Berliinissä sydänkäpyseni kanssa. Sain muun muassa aamiaisen vuoteeseen ja pääsin lahjaostoksille KaDeWeen.

bday25-horz.jpg

Minkälaista musiikkia kuuntelit?

– Spotifyn kokoaman vuosikatsauksen perusteella Samuli Putro oli ylivoimaisesti kuunnelluin artisti viime vuodelta, ja kärkikymmenikössä oli peräti neljä kappaletta Taidekohdassa-levyltä. Vuoden 2014 suosituin biisi oli kuitenkin Arctic Monkeysin Why’d You Only Call Me When You’re High, jota jammailin jälleen uuden vuoden yön pikkutunteina luurit päässä. Myös Lana Del Rey, Chromeo, RY X, Max Frost ja The Black Keys mahtuivat top kymppiin.

Tenttiviikolla taustalla soi rauhallinen klassinen musiikki, ja muuten joulun alla kuuntelin aika paljon Michael Bubléta ja perinteisten joululaulujen jazz-versioita. Kuuntelin musiikkia viime vuoden aikana yhteensä 16 100 minuuttia eli noin 11 päivää putkeen. 

Vuoden mieleenpainuneimmat ravintolat ja parhaat ruoat?

– 2014 oli kulinaristista ilotulitusta. Ihastuin avokadoon raaka-aineena palavasti, ja itse kokatessani käytin runsaasti sriracha-kastiketta ja kuminaa, haha. Kesällä opin syömään kvinoaa, ja uuteen naapurustoon muutettuamme intialaisesta paneer-juustosta on tullut lähes viikottainen osa ruokavaliota. Montrealin ruokaskene on niin vertaansa vailla, että se ansaitsee erillisen postauksen.

Vuoden paras…

  • Pitsa: pizza margherita eli tomaattikastiketta ja mozzarellaa New Yorkin pikku-Italiassa
  • Ostos: Ikean Brusali-parisänky
  • Ranta: Brighton Beach 
  • Kuukausi: heinäkuu (lopetin työt, muutto, New York ja Indiana…)
  • Keikka: House of Jazz marraskuussa
  • Vaate: H&M:n nuden värinen pitsisomisteinen minimekko
  • Kaupunki: Montreal
  • Leivonnainen: juustokakku suklaakeksipohjalla Qing Hua Dumpling -ravintolassa / Benin äidin tekemä pumpkin whoopie pie
  • Päähänpisto: dopamiini-tatuointi
  • Matka: Berliini
  • Drinkki: Bar le Lab’n key lime -piirakan makuinen cocktail

ny.jpg

Suhteet Oma elämä Mieli Opiskelu

Ensimmäisen kolmanneksen yhteenveto

Lähes päivälleen viisi kuukautta sitten blogi vaipui horrokseen, joka oli vähällä muuttua ikiuneksi. Vaan ei! Täällä ollaan taas, jokseenkin pahimmasta ensijärkytyksestä toenneena, ja uudella energialla varustettuna. Terveiset ja lärveiset lumen peittämästä jouluisesta Montrealista!

mtlmyo.jpg

Hermoja repinyt maahanmuuttoprosessi, uuteen kaupunkiin asettuminen ja opiskelun aloittaminen ovat vieneet suurimman osan valveillaoloajastani tänä syksynä. Tai itse asiassa, elo-joulukuun välinen aika on sulautunut niin tiiviisti yhdeksi paketiksi, etten ole juurikaan ehtinyt kelailla kuukausia tai vuodenaikoja. Jossain vaiheessa sandaalit vain vaihtuivat tennareiksi, ja tennarit korkeavartisiksi talvikengiksi, joihin saa nyt jo toisinaan tunkea villasukkaa hyytävää talvi-ilmaa eristämään.

Ensimmäistä kertaa kulttuurista toiseen muuttaminen jännitti luonnollisesti älyttömän paljon. Viimeisellä viikolla Suomessa asuessani saatoin jäädä tuijottamaan ikkunasta ulos kaurismäkeläisen ilmeettömästi, miettien suunnitelmieni järjettömyyttä. En tiedä miksi päähäni oli iskostunut mielikuva siitä, että ulkomaille muutto olisi jollain tapaa lopullinen ratkaisu, joka muuttaisi elämäni peruuttamattomasti. Dramatiikkaa noista lähtöä edeltäneistä päivistä ei puuttunut – eikä sen jälkeenkään.

Suhteeni Suomeen on muuttunut jo jonkin verran. Seuraan suomalaisia uutisia edelleen melkein päivittäin, mutta näen ne nyt paljon laajemmassa perspektiivissä. Montreal ja koko Quebec muistuttaakin yllättävän paljon yhteiskunnalliselta järjestelmältään Pohjoismaita. Täällä on Kanadan korkeimmat verot (12%) ja silti yliopistojen ja sairaaloiden toiminnasta joudutaan leikkaamaan, kaksi virallista kieltä, ja paljon mediahuomiota saanut konservatiivinen ja ”maahanmuuttokriittinen” poliittinen puolue, joka haluaisi irtaantua Kanadasta (kuulostaako tutulta?).

lehti2.jpg

Karjalanpiirakoita en ole vielä kaivannut, vaikka niin moni ennustikin. Myöskään ruisleipää ei ole ollut ikävä. Eniten päivittäisessä elämässäni kaipaan suomenkielisiä tuoteselosteita. Elin esimerkiksi pitkään ymmärtämättä mitä on barley, luullen sitä joksikin eksoottiseksi siemeneksi. Kun vihdoin perehdyin asiaan, Google tiesi kertoa sen olevan Suomessakin viljeltävä ohra. Ei siis pidä ihmetellä, jos näette joulun aikaan jonkun tihrustamassa ilon kyyneleitä K-kaupan kylmähyllyllä, kun pakkauksissa lukee suurin kirjaimin maito, raejuusto ja viili. Se oon vaan mä.

Englanti ei ole ollut enää pitkään aikaan suurin ongelma, vaan ranskaa tai englantia ranskalaisittain puhuvat myyjät ja viranomaiset. Quebecin kielilaki on todella tiukka, ja myyjien tulee tervehtiä asiakkaita aina ensin ranskaksi, ja vasta sitten englanniksi. Jos näin ei tee, rapsahtaa sakko, jos olen oikein ymmärtänyt. Meikätytöllä on siis vielä piiiitkä matka Montrealin työmarkkinoille, kun en vielä edes yksinkertaisimpia alkeita handlaa. Olen myös löytänyt itseni omituisista asiakaspalvelutilanteista, jossa oma englanninosaamiseni on paikallisen englantia parempi. Go, suomalainen koulutusjärjestelmä!

Siinäpä tämän perjantai-illan olennaisimmat. Palataan ennen ensi kesää!

Suhteet Oma elämä Opiskelu Ajattelin tänään