Kun työt loppuivat, meni muutama viikko ennen kuin pääsin myös henkisesti irti työkuvioista. Nyt tehtäväni on virallisesti odottaa. Kaikki on valmista uutta tulokasta varten. Nyt olisi vihdoinkin sitä aikaa josta aina haaveilee. Aikaa omalle hyvinvoinnille, lepäämiselle, omalle rauhalle ja ruotsalaisille dekkareille omille ajatuksille. Ennen suurta tuntematonta.

Fiilis on vähän sama kuin toissa kesänä, kun koti oli tyhjennetty, tavarat viety varastoon ja majailimme siellä sun täällä ympäri Suomea ennen Singaporeen lähtöä. 

Todellinen välitila.

Mihinkään ei osaa keskittyä, nyt vain odotellaan. Sitä suurta tuntematonta. Elämä muuttuu kohta rymisten ja varmasti myös aika kivuliaasti. Varmaankin ensimmäistä kertaa elämässäni olen yhtä vapaa tekemään mitä vain ja samaan aikaan yhtä haluton tekemään yhtään mitään. Nyt pitäisi varmaankin tehdä kaikkea kun vielä on vapaa, mutta tämä vapaus on näemmä sitä laatua, jota arvostaa vasta kun sen menettää. Nyt päivät vain kuluvat ja jokainen uusi aamu on lähempänä sitä uutta elämää. Elämää, jota ei osaa eikä haluakaan liikaa suunnitella ja josta on vain pieniä aavistuksia. 

Tule jo.