10 viikkoa, apua

Tänään on se päivä, kun raskausviikot ei ala enää kakkosella, vaan kolmosella. 
Laskettuun aikaan tasan kymmenen viikkoa. Iik!

sam_1398muok.jpg
(Otettu sunnuntaina)

Autona toimii edelleen Ford Ka – eikä sellainen käytännöllinen 5 ovinen, minne sujahtaa turvakaukalo ja vaunut alle minuutissa. Missä olisi tummennetut takalasit ja luottaisin siihen yhtä paljon, kuin nykyiseeni.

Asuntona toimii edelleen 34,5 neliöinen yksiö – eikä se rivitalonpätkä, mikä olisi yksi kerroksinen saunoineen ja vuokraltaan halpa. Mitä en ole mukamas ’kiireiltäni’ kerinnyt etsimään ja minne mahtuisi vauvansänky.

Jaloissa pyörii edelleen koiranpennut – joista toiselle en ole löytänyt vielä tarpeeksi hyvää perhettä. Koska sydän käskee pitää sen itse ja järki huutaa, ettei se ole mitenkään mahdollista.

sam_1358muok.jpg
(Liian söpö uuteen kotiin?)

Arpia tulee mahaan edelleen – Bio oilista huolimatta. Olen unohtanut laittaa sitä oikeasti vain kerran. Muuten käytän kellontarkasti. Arvet kylläkin näyttävät mielestäni enkelin siiviltä ja ajattelen niiden suojelevan pientä. Niistä tulikin yhtäkkiä kauniita.

Poltan tupakkaa edelleen – vihaan itseäni sen takia. Keksin tekosyitä, että antaisin itselleni anteeksi heikon pääni. Tätä viikkoa ennen minun piti varmasti lopettaa. Nyt poltan tämän askin (5kpl) loppuun, kunnes taas annan puheripulin tulla suustani ulos ja häpeän.

999512300.jpg
(Kuva riemurasiasta)

Kroppa muuttuu – muualtakin kuin mahasta. Pissa lorahtaa housuun aina, kun yskäisen tai aivastan. Yksi päivä lorahti matolle, kun painin koiranpentujen kanssa. Naama ja leuka on turvoksissa, hyvä kun silmät ja suun erottaa sieltä jostain alta. Tisseistä tuli suihkussa pari tippaa maitoa ja pelästyin niin paljon, etten kerinnyt tukkaakaan pesemään. Niin kiire tuli googlettamaan, onko se ihan normaalia. 

Vauvansänky on edelleen ostamatta – uuden kahvinkeittimen kyllä tilasin.

 

Kommentit (13)
  1. Jep, kerkesin tuossa uusimmassa tupakkalakkoon liittyvässä kirjoituksessa jo hehkuttamaan, kun tuntui tuntimäärä hirveän suurelta ja sitä se olikin tietysti.

    Se taisi olla kolmas yrityskerta olla kokonaan ilman ja selvisin 48 tuntia. Siitä eteenpäin sorruin vuorokauden välein aina yhteen tupakkaan ja jatkoin samalla linjalla neljä päivää, kunnes tajusin etten ollu hymyilly kuuteen päivään kertaakaan. Menin tunnin välein suihkuun itkemään, kun en kehdannut miehen edessä vollottaa ja mietin millä lauseilla jättäisin miehen. 
    Miehen halusin jättää, kun olin niin vihanen, että sitä hymyilyttää mun ”onnistuminen” vaikka mua ei hymyilyttäny pätkääkään.  

    Miehelle sitten avauduttuani asiasta halusin kokeilla onko se tupakasta johtuvaa vai onko oikeesti joku nyt todella pahasti vialla. Noh, eihän se muutamasta tupakasta miksikään muuttunu, mutta vuorokauden polttamisen jälkeen alko taas pikkuhiljaa hymyilyttään ja sille tielle sitten taas jäin.

    Ensimmäisellä kerralla (tais olla ensimmäisen ultran jälkeen) pääsin 18 tuntiin ilman, kunnes meinasin fyysisesti käydä ihmisten päälle ja jätin sen lystin sitten siihen.  Ja sitä seuraavalla kerralla 15h ilman ja niin edelleen.. Lista on aika pitkä.

    Mutta joo, joka päivä on uus päivä onnistumiseen, minkä koitan pitää mielessä ja toivon mukaan onnistua ilman masennusta vielä tällä viikolla 🙂

  2. Luin vasta kommenttini jättämisen jälkeen myöhempiä postauksiasi, ja yhdessä iloitsit olleesi hetken polttamatta. Mikä on tilanne nyt, oletko pystynyt olemaan polttamatta? Älä pelkää nikotiinivajeen seurauksia, ei niitä välttämättä edes tule, etenkin kun olet nuori niin eihän niitä tupakointi vuosiakaan monia ole ehtinyt kertyä. Tai tietenkin riippuu varmaan henkilöstä, itselläni se oli ihan täysin korvien välissä (10v. tupakointia), että jotenkin muka tartteisin sitä tai tietyissä tilanteissa ”kuuluu” polttaa, esim kahvin kanssa, ruuan jälkeen jne. Näistä ajattelutavoista kun saa pyristeltyä irti, ja yrittää työntää ajatukset tupakasta pois. Kuittaat kaiken kiukun vaikka hormoonien piikkiin, mitä vain millä saisit tupakan ja nikotiinin pidettyä mielestäsi pois. Koska hetihän se palaa automaattisesti mieleen jos miettii kuinka nyt kiukuttaa kun ei ole saanut nikotiinia. Totta, helpommin sanottu kuin tehty, ehkä se oli hieman vähättelyä omalta osaltani sanoa että se on helppoa. Kömpelöllä tavallani yritän kannustaa lopettamaan 🙂 kiva että olet jutellut asiasta muiden kanssa ja pohdit asiaa, nyt on vain aika lopettaa pohtiminen ja, noh, lopettaa. Kyllä se siitä 🙂 -h-

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *