Kehityskilpailu
Välillä tuntuu, että äitiyttä mittaillaan vauvojen kehitysten mukaan. Vauva oppii uuden taidon ja rynnätään nettiin kinaamaan kenen vauva oppi ensin. Tarkistetaan oppaista missä iässä mikäkin taito kuuluisi oppia ja podetaan huonoa omatuntoa, jos ollaan kehityksestä jäljessä.
Tekis mieli huutaa, että hei relatkaa ny. Ne vauvat kun kehittyy eri tahtia.
Kaikki alko, kun tyyppi neljän päivän ikäsenä nosteli päätään pelottavan korkeelle. Mä olin kauhuissani asiasta ja mut lytättiin pröystäilijäksi, koska kyselin asiasta facebookissa. Yhtäkään kanssa ihmettelijää ei ilmaantunu paikalle.
”Normaalia, normaalia – meidänki Pera nosteli jo kato kohdussa.”
Sitten alko jo jänskättää oppiiko se koskaan tukemaan niskaansa. Kolme kuukautta niskan tukemista alko tuntuun ikuisuudelta.
”Ai, meidän kullannuppu on kannatellu jo viikon ikäisestä asti.” Oli vastaus mun pohdintoihin.
Tuli kuvioihin sosemaistelut. Eksyin blogiin, missä kuulutettiin hyvää mutsiutta, kun vauva avasi alusta asti lusikalle suuta ja söi hyvällä ruokahalulla, vaikka sose oli niiin kokkareistakin. Ja ikää hei vaan se 3 kuukautta.
Mitä ihmettä? Eikö tää oo vaan semmonen juttu, mikä opetellaan? Oon oikein tyytyväinen, että toi tyyppi oppii pikku hiljaa. Enkä mä tunne huonoa mutsiutta, kun ne porkkanat ei ekalla kerralla maistuneetkaan.
Sitten opittiin kääntymään. Kyljeltä toiselle ja selältä mahalleen. Mun puheita kyseenalaistettiin, koska hei toi mahalleen kääntyminen kuuluu oppia vasta viiden kuukauden iässä. Ai? No pitäiskö mun sitten kieltää se kääntyily?
Eilen alettiin punnertaa istumaan. Köllöteltiin sohvalla ja tyyppi päätti, että ei maata. Nyt istutaan. Ja siinä se sitten heilu, istuma-asennossa mun sylissä.
Tunnenko itseni paremmaksi äidiksi? En. Hirveen ylpee oon tyypin oppimishalusta ja siitä, että se ylipäätään kehittyy, mutta enhän mä niitä itseeni liitä.
Tän tekstin alkuperäinen tarkotus oli kysellä, että pitäiskö mun nyt alkaa ”istuttaan” tota beibiä, kun se sitä näyttäis haluavan? Onkohan siitä selälle jotain haittaa? Ja sit aloinkin jo ennustaan montako ”Mekin opittiin toi jo sen ja sen ikäsenä!” –kommenttia tulee ja päätin muokata tekstiä.