K-18
Koska tämä mahassa oleva olento ei ole saanut alkuaan pyhästä hengestä, vaan siitä yhdestä toisesta jutusta (hihi), en koe sopimattomaksi avautua hyvän maun ja yksityisyyden rajoissa raskauden aikaisesta seksistä. Te, jotka koette aiheen liian kiusalliseksi lukea – lopettakaa tähän.
En enää viime aikoina ole tuntenut itseäni mitenkään erityisen hehkeäksi, jumalaiseksi tai ylpeäksi (ainakaan paljaasta) kropastani ja turvonneista kasvoistani. Kaikista vähiten tunnen itseni seksikkääksi kömpiessäni maha paljaana miehen viereen iltaisin.
Keskustelupalstojen (kyllä, olen sortunut.. taas) mukaan löytyy paljon miehiä, jotka kiihottuvat raskaana olevan kumppanin muodoista ja seksielämä on huipussaan jopa ihan raskauden loppumetreillä.
Just joo. Ei meillä ainakaan.
Sain koko alkuraskauden ajan vakuutella, ettei sikiö kärsi rauhallisesta seksistä. Ettei kikkeli töki vauvaa päähän, eikä lapsivedet lorahda vaikka vähän ”rynkyttäisikin”.
Alkuraskaudessa olin jopa innostunut kropastani, koska bikinirajojen siistiminen ei tuottanut ongelmia, luonnostaan suurehkot tissit oli vielä suuremmat (tosin arat) ja aina isosta pepusta kärsineenä peppu näytti pienemmältä, kun maha pikkuhiljaa alkoi kasvamaan.
Nyt maha alkaa oleen sitä kokoluokkaa, ettei sen piilottaminen onnistu kulahtaneella t-paidalla ja sopivaa asentoa täytyy hakea niin kauan, että kummankin halut kerkeää hiipumaan.
Jos sopiva asento sattuukin löytymään ja ”hommat” sujuu, yllättää pissahätä kuitenkin tai vauva alkaa liikkumaan siihen malliin, että se häiritsee omaa keskittymistäni ja TSADAM – sinne ne halut taas menikin.
Turhaudun kun tiedän, että vielä olisi pari viikkoa aikaa nauttia toisesta ennenkun meitä on kolme ja aikaa/energiaa ei tunnu löytyvän enää mistään. Koska tiedän, että kroppa on ties kuinka kauan hellänä synnytyksen jälkeen ja tunnen itseni vielä vähemmän seksikkääksi. Ja koska tuskin jaksan panostaa niihin yhteisiin hetkiin sitten kun niitä (ehkä joskus) tulee eteen.
Nyt menen etsimään kaikista isoimman t-paidan mitä kaapista löytyy ja kömmin miehen viereen halittavaksi ja muistelemaan niitä villejä nuoruusaikoja (hah), jotka toivottavasti saan kokea vielä uudestaan synnytyksen jälkeen.