K-18

Koska tämä mahassa oleva olento ei ole saanut alkuaan pyhästä hengestä, vaan siitä yhdestä toisesta jutusta (hihi), en koe sopimattomaksi avautua hyvän maun ja yksityisyyden rajoissa raskauden aikaisesta seksistä. Te, jotka koette aiheen liian kiusalliseksi lukea – lopettakaa tähän.

En enää viime aikoina ole tuntenut itseäni mitenkään erityisen hehkeäksi, jumalaiseksi tai ylpeäksi (ainakaan paljaasta) kropastani ja turvonneista kasvoistani. Kaikista vähiten tunnen itseni seksikkääksi kömpiessäni maha paljaana miehen viereen iltaisin.
Keskustelupalstojen (kyllä, olen sortunut.. taas) mukaan löytyy paljon miehiä, jotka kiihottuvat raskaana olevan kumppanin muodoista ja seksielämä on huipussaan jopa ihan raskauden loppumetreillä.
Just joo. Ei meillä ainakaan.
Sain koko alkuraskauden ajan vakuutella, ettei sikiö kärsi rauhallisesta seksistä. Ettei kikkeli töki vauvaa päähän, eikä lapsivedet lorahda vaikka vähän ”rynkyttäisikin”.
Alkuraskaudessa olin jopa innostunut kropastani, koska bikinirajojen siistiminen ei tuottanut ongelmia, luonnostaan suurehkot tissit oli vielä suuremmat (tosin arat) ja aina isosta pepusta kärsineenä peppu näytti pienemmältä, kun maha pikkuhiljaa alkoi kasvamaan.

Nyt maha alkaa oleen sitä kokoluokkaa, ettei sen piilottaminen onnistu kulahtaneella t-paidalla ja sopivaa asentoa täytyy hakea niin kauan, että kummankin halut kerkeää hiipumaan. 
Jos sopiva asento sattuukin löytymään ja ”hommat” sujuu, yllättää pissahätä kuitenkin tai vauva alkaa liikkumaan siihen malliin, että se häiritsee omaa keskittymistäni ja TSADAM – sinne ne halut taas menikin.

Turhaudun kun tiedän, että vielä olisi pari viikkoa aikaa nauttia toisesta ennenkun meitä on kolme ja aikaa/energiaa ei tunnu löytyvän enää mistään. Koska tiedän, että kroppa on ties kuinka kauan hellänä synnytyksen jälkeen ja tunnen itseni vielä vähemmän seksikkääksi. Ja koska tuskin jaksan panostaa niihin yhteisiin hetkiin sitten kun niitä (ehkä joskus) tulee eteen.

Nyt menen etsimään kaikista isoimman t-paidan mitä kaapista löytyy ja kömmin miehen viereen halittavaksi ja muistelemaan niitä villejä nuoruusaikoja (hah), jotka toivottavasti saan kokea vielä uudestaan synnytyksen jälkeen.

Kommentit (5)
  1. Hah 🙂
    Ollaan varsinkin tästä asiasta miehen kanssa onneks täysin samalla sivulla, puhutaan aiheesta usein, eikä ainakaan vielä ole kummallekkaan tullut paha mieli, jos toinen on kohteliaasti kieltäytynyt.

    Aivan, toivotaan että muuttuu jopa paremmaksi. Lapsen saaminen ja synnytys on kuitenkin niitä yhteisiä kokemuksia, jotka aivan varmasti ainakin meidän suhteessa kasvattaa luottamusta toista kohtaan jne. jolloin lakanoidenkin välissä toiseen osaa luottaa paremmin ja olla sitä kautta avoimempi 🙂 Kropasta murehtimiset on pientä siinä rinnalla, väliaikastahan se vaan on.   

  2. Tsihhihhi, tulipa muistoja mieleen! Hiljeni meilläkin loppua kohti

    huo-mat-ta-vas-ti,

    mutta kyllä se siitä taas käynnistyy. Ja nimenomaan se ensimmäinen kerta synnytyksen jälkeen -Ah. Se on oikeasti odottamisen arvoista.

    Tässä vaiheessa on hyvä nostaa aihe ihan ääneen keskusteltavaksi, koska synnytyksen jälkeisissä hormonimyrskyissä et halua tulla torjutuksi ilman, että aikuisten oikeasti tiedätte molemmat syyn (kenties?) hiljaisempaan seksielämään (jännitys, kipu jne). Tosiasia on se, ettei seksielämänne tule palaamaan ihan täysin ennalleen, koska teitä on jatkossa saman katon alla (kenties samassa makuuhuoneessakin) kolme, mutta se voi muuttua jopa paremmaksi!

     

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *