Äkkilähtö

Rupes ihan hihityttään toi otsikko. En tiedä johtuuko univajeesta vai siitä, et joku varmaan ajattelee mun lähtevän lentokentälle just nyt. 

No kuitenkin, otsikko viittaa kaikessa sarkastisuudessaan vauvan kanssa kotoa lähtemiseen. Siitä on meinaan helppous ja varsinkin nopeus ainakin meillä kaukana. 

Herätys kannattaa laittaa kolme tuntia lähtöä ennen. Siihen on laskettu ensinnäkin vauvan aamuruokinta ja vaipan vaihto, jonka jälkeen yleensä tarvitsee ruokkia vähän lisää (nukahtaa meinaan sen ensimmäisen syötön yhteydessä ja jos ei toista kertaa syötä, seuraa parin tunnin kitinä).

Jos näiden toimintojen jälkeen tilanne on tämä:

sam_1704muok.jpg

Eli vauva nukkuu, keittää äiti pannullisen – tai no rehellisesti pari kuppia kahvia ja nautiskelee ne koneen äärellä. Tää on sitä prime timeä, kun vauva on ihana ja helppo ja sillä voi sitten naamakirjassa leuhkia. 

Jos tilanne kuitenkin on tämä:
Eli vauva ei nukahtanutkaan ja kaikki on huonosti, voit skipata kahvi -kohdan ja oikeastaan koko seuraavan kirjoituksen vauvan pukemiseen asti. Tässä tilanteessa äiti ei voi muuta, kun pidellä vauvaa sylissä ja ehkä jossain vaiheessa vetästä pikanutturan itselleen.

Nukahtamista seuraa äidin ehostus:

sam_1706muok.jpg

Vähän väriä naamaan ja silmäpussit piiloon. Yleensä meikkiä ennen parin minuutin suihku, ettei tarvitse tuskailla turhia hiusten kanssa, joiden syövereistä saattaa silloin tällöin (lue: aina) löytyä vauvan kuolaa/puklua/kakkaa. 

Noin 45-60 minuuttia ennen lähtöä iskee ”paniikkitunti”. Siinä vaiheessa tuntuu, että kaikki – varsinkin se neuvolakortti ja auton avaimet on hukassa. Äidin kaikki vaatteet on ylläri pesussa ja vielä pitäis vauvakin ruokkia. 

Paniikin jälkeen havahdut siihen, kuinka olet jo aivan liian kauan silitellyt vauvan tukkaa vauvan syödessä, vaikka piti jo lähteä. Nyt tuli kiire

Vauva sullotaan ulkopukuun ja turvakaukaloon. Ihan sama, vaikka se vaippa oliskin täynnä, nyt on kiirekiirekiire. Missä mun kengät on? Miks ei mun pää toimi!?

Kiireen jälkeen uskottelet itsellesi, että ehkä me sittenkin pysytään aikataulussa. Olethan sentäs synnynnäinen delegoija.

Kunnes joudut hikoilemaan litratolkulla ja tiuskimaan itseksesi tunkiessasi turvakaukaloa ja köyttäessäsi sitä kolme oviseen autoon. P*rkeleen auto!

Lopputuloksena yleensä myöhästyminen. Naureskelet nolona paikalle saavuttuasi ja laitat univajeen tai neuvolakortin etsimisen piikkiin. Hups.

Kommentit (5)
  1. Oot tässä hyvin kuvaillut noita äkkilähtojä. 😀 Musta on tullut jo aika pro, alta 1,5 tunnissa heräämisestä ulos 4 lapsen kanssa. ;D Myöhemmin päivällä riittää tunti, kun ei oo niitä aamuhommia. Nyt alan hyvin ymmärtämään niitä, ketkä on aina myöhässä… Mielestäni oon pysynyt hyvin aikataulussa, jos vaan pari minuuttia myöhästytään. 😛

  2. mä oon vuoden vanhan kanssa tottunut jo hyvin kulkemaan, kun tuo on NIIN helppo. nukkuu aamulla n. 9-10 asti (i know, luksusta!!) ja sitten syödään aamupalat ja herra menee ennen lounasta aamupäiväpäikkäreille. sinä aikana äippä kerkee laittamaan naaman ja tukan lähtökuntoon, sitten herra jo herääkin, syödään lounas ja lähdetään kaupungille. toimii todella hyvin eikä tarvi stressata, kerkeekö, kun tietää aikataulun jo etukäteen. eli tosiaan sovin niitä neuvoloita sun muita menemisiäni aina vasta siihen klo 13 jälkeen, kun ukko on saanut lounaansa, niin kaikki on tyytyväisiä. 🙂 aiemmin tuli paineita että ne ajattelee että oon joku laiska äiti, kun noin myöhään oon liikkeellä, mutta ajattelin että ajatelkoot mitä huvittaa, meidän rytmi on tälläinen, ja se toimii – why try to fix it, if it’s not broken?

    pärjäilyjä, kyllä sille vauvelille se vastaava rytmi myös löytyy, sitten helpottuu ne äkkilähdötkin!! 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *