Blogipaussi (taas, sori) ohi

En rehellisesti oikein tiedä mitä tapahtu. Pää on ollu aivan täynnä otsikoita ja muka-hauskoja lauseita blogia varten, mutta sinne päähän ne sitten jäikin. Kahden viikon paussin jälkeen varovasti kurkkailin Lilyn sivustolle, kunnes etusivulla komeili vajaat kaks sataa ilmotusta (voi paska, se siitä nopeesta päivittämisestä) ja läppäri sujahti takas jemmaansa. 
Uus yritys taas vähän myöhemmin, mutta kummasti tekstieditori (mikälie kirjota teksti tähän -luukku) vaan komeili kaikessa tyhjyydessään. Äh. 
Pikku hiljaa kaikki rästissä olevat tekstit tai ainakin ne ideat ja luonnokset niistä alko kerääntyä. Mm. Nean 6kk ja -7kk postaukset, arpirasvakokeilut ja vuoteni bloggaajana nyt sitten puuttuu. Ja harmittaa ihan sikana. 
Yritän kuitenkin saada niitä päiviteltyä lähipäivinä. Paitsi sitä ”Vuoteni bloggaajana” -juttua, koska viime kuukausien tekstisaldot hävettää niin pirusti.

 Jos nyt kuitenkin vähän niitä kuulumisiakin tähän ”sori, sori” -tekstiin mukaan.dscn0957muok.jpg

Tyyppi on vieläkin sama ilonen (ehkä vaan vähän äänekkäämpi ja tempperamenttisempi) kaveri. Ja vieläkin hampaaton. 
Tosin vauvasta kasvo taapero, joka roikkuu mutsin housuissa tiskatessa, halii ja antaa pusuja sängyssä ja no, repii alas tai suuhunsa kaiken mihin vaan yltää.

dscn0958muok.jpg

Kotona näyttää tietokone- ja telkkaripäivinä tältä;
dscn0995muok.jpg

Mutsi stressaa autosta, juo vieläkin paljon kahvia, korjailee lähes päivittäin vuoden vanhoja äitiystrikoitaan, muistaa ruokkia lastaan aika usein päivässä ja on vieläkin se itseironinen oma itsensä. Kyllä se usein siivoaakin, vaikka tänään siltä ei näytä. 
rscn0981muok.jpg
Ja näyttää muuten tolta edes joskus.

Päivät menee tasaseen tahtiin lattialla leikkien ja kaikkia arvotavaroita tyypin käsistä haalien. Eli same old, same old – ehkä vaan vähän vilkkaampaa meininkiä.

Niiden ekojen kuukausien epävarmasta mutsista on ihan oikeasti jo kasvanut äiti, joka kutsuu itseään äidiksi, osaa suodattaa vauvapsykologian turhat ohjeet ja vaan relata. 
Ruoka-aikoja ja päivän rutiineja noudatetaan jo suhteellisen automaattisesti, mutta ei vedetä niitäkään överiksi. Jos tyyppi nukkuu ruoka-aikaan, niin sitten nukkuu ja jos halutaan koko perhe mennä illalla kaheksalta ajelemaan, niin sitten mennään. No okei, kerran mentiin.
Oikeastaan kaikki vanhemmuuden paineet on hävinny ja pystyn jo haistattelemaan sille äitiyden mustalle aukolle, minne hävisin synnytyksen jälkeen. 

dscn0875muok.jpg

Kommentit (7)
  1. Jee, kiva kuulla taas teistä 🙂

  2. Ixy Onhan tuolla toi sydänlinkki 🙂 

    Rosanna No joo, sattuuhan niitä, vaikka tää arki ei kauheen hektistä ookkaan 😀

    MirvaK Kiitos ja ihanaa, ettei vakiolukija ja -kommentoija oo kadonnu mihinkään 🙂

    Evis Joo, niin on 🙂 Ai kamala kun miettii millanen hysteerimamma oli sillon alussa.. 

    sukkahoususankari Joo, yritän olla stressaamatta 🙂 Ja on kyllä 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *