Entinen elämä

En tykkää puhua menneisyydestäni. Jokaisella sellainen on, jokaisella erilainen ja jokainen on aivan varmasti tehnyt huonoja valintoja elämässään. Rakastan tätä hetkeä ja tätä minääni, joka nyt olen.
Neuvolassa tietenkään tätä käsitettä ei ymmärretä. Ensimmäisellä käyntikerralla kysyttiin alkoholin käytöstä ja kohteliaasti sanoin, ettei se ole osa elämääni enää.

Oli virhe sanoa enää.

Neuvolantäti kiinnostui aiheesta ja kaiveli jokaisen yksityiskohdan. Kyseltiin määristä, mitä on juonut ja kuinka useasti on juonut.
Joskus ärsyttää, etten osaa valehdella. 
Kerroin rehellisesti, että elämässäni on ollut puolen vuoden sumea pätkä, jolloin ajauduin pohjalle ja join joka päivä. Tästä on aikaa kohta 2 vuotta ja olen sujut asian kanssa. Alkoholista tuli paras ystäväni, sen jälkeen viholliseni. Nykyään olemme hyvissä väleissä.
Pystyn käymään ystävän kanssa oikeasti parilla. En enää koskaan herää vieraasta asunnosta tai ole hukannut jotain erittäin tärkeää, kuten käsilaukkuani. 

Olen edelleen joillekkin se sama bilettäjä ja puhelimeni pirisee perjantai-iltaisin, mutta en vastaa. Ne ihmiset, jotka soittelevat siihen kellon aikaan, eivät enää tunne minua, enkä halua heitä nykyiseen elämääni. He eivät usko, että ”minunlaiseni” olisi voinut muuttua. Se oli suurin syy, miksi aikoinaan lopetin juomisen. Tässä minä nyt olen. Vahvempana, kuin silloin ja paljon onnellisempana. Tämä on minun elämäni ja nautin siitä. 

(Pahoittelen samsung-kamerani laatua.. En ole koskaan nähnyt tarvetta hienompaa kameraa kohtaan, nyt minusta tuntuu, että se on seuraava haaveeni.)