FitMAMA

Tänään se alkoi. Lenkillä en oo vielä kerinny käymään, mutta ensimmäistä kertaa tein aamulla tän pihan lumityöt. Jääkaappi on täynnä terveellistä ruokaa. Siellä on yks munakoisokin, mitä en oo ikinä maistanu ennen.  Kahvit jäi tänään (+ seuraavat 2 viikkoa) juomatta ja sen ansiosta täällä kirjottelee kiukkunen zombimutsi. 

Mun surullinen maha näyttää tässä vaiheessa tältä
dscn0123muok.jpg
(kyllä meillä oikeesti pedataan sänkyä, en ymmärrä miten blogiin päätyy aina nää kuvat)

Sain ympärysmitasta, mahan leveimmästä kohdasta ja jenkkakahvojen päältä kokonaiset 99cm mittanauhaan. Jaiks.

Tavoitteena saada senttejä pois, pudottaa 10-12 kiloa painoa, kiinteyttää ja olla ens talveen mennessä kivan näkönen, omissa silmissä. Apuna vähähiilarinen ruokavalio (ensimmäistä kertaa näin tiukka), polviin asti ylettyvät lumihanget, mies tukena ja oma pää vahvana. Mä pystyn tähän.

Kahdentoista kilon pudotus kuulostaa hurjalta mun korviin. Mutta 164 senttimetrillä ja 67 kilolla oon yhden kilon päässä ylipainosta. Vaikka pudottaisin kokonaiset 12 kiloa, olisin silti normaalipainonen. Hassua, koska en oo pitäny itteäni mitenkään isona.

Älkää pelätkö, tästä ei tuu mun surkeaa treeniblogia, enkä tuu näistä asioista vauva-asioita useammin päivitteleen 🙂 Kunhan nyt alkuun pääsen ja mikä sen parempi motivaatio, kun tuoda näin ällöttävä kuva julkisesti esille. 

Pitäkää peukkuja – on meinaan ihan tuskaa olla ilman kofeiinia!

Kommentit (8)
  1. Fitmama | Seitsemän Päivää Uutiset
    11.5.2020, 00:29

    […] FitMAMA – Puolivahingossa | Lily – FitMAMA. 7 Tänään se alkoi. Lenkillä en oo vielä kerinny käymään, mutta ensimmäistä kertaa tein aamulla tän pihan lumityöt. Jääkaappi on täynnä terveellistä ruokaa. Siellä on yks munakoisokin, mitä en oo ikinä maistanu ennen. […]

  2. Oi kiitos! 🙂 Juu elokuussa on häät, iik & jippii! 🙂 

    Äidiksi tuleminen vaatii kyllä hurjaa omaan vartaloon uudelleen tutustumista, ensin pitää hyväksyä raskauden tuomat muutokset, sitten synnytyksen jälkeen taas odottaa uudenlainen vartalo, ja sitten sitten tulee juuri tämä vaihe kun aloittaa liikunnan uudelleen ja miettii, että mikä on se olotila jossa on itsellä hyvä olla. Aika paljon läpikäytävää… Nyt tekisi mieli huokaista syvään ja sanoa valittavalla äänellä että on niillä miehillä sitten helppoa, mutta olen hiljaa. 😉

    Kaveri mukana jumppailemassa on mun mielestä ihan huippusuuri etu ja motivaattori salille lähtemisessä! 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *