Iskän ja äiskän

Tyypin istuessa sohvan nurkassa ihan itse – jee, aloin miettimään bodyn tekstiä. Puolet äitiä ja puolet isiä, mutta miten menee hoitojako?

Ihmiset tuntuu olevan ihmeissään, kun mies on ollut prikulleen saman verran kotona, ku minäkin – vähän päälle vuoden. Meidän tilannetta auttaa miehen sairausloma kesäkuulle asti, mutta miestä sysätään silti töihin. 
Kun toiselle isälle raha on se mikä merkitsee ja täytyy painaa 7 päivänä viikossa ylitöitä, niin toi meidän perheen isä haluaa olla tyypin arjessa mukana. Ja minä haluan. Vaikka se vaikuttaakin meidän tuloihin huomattavasti.

Meillä on vielä tässä vaiheessa miehen kanssa vuoroaamut. Ja oikeastaan kaikki muukin tehdään vuoroissa. Ei välttämättä ääneen sanotuissa semmoisissa, mutta tehdään kuitenkin.

Toinen herää aamulla, keittää kahvit, vie koiraa ja leikittää tyyppiä. 
Toinen nukkuu pitkään. 
Toinen vaihtaa vaippaa, toinen antaa soseita.
Toinen tekee vaunulenkin, toinen nukuttaa päikkäreille.
Toinen ruokkii, toinen leikittää.
Toinen kylvettää, toinen nukuttaa yöunille.

Meidän tyyppi saa halauksia, pusuja, hymyjä ja lohdutusta kummaltakin. 

En tiedä kuinka asiat tulee menemään kesäkuun jälkeen. Saattaa olla, että menen itse töihin ja mies jää kotiin. Saattaa olla että töiden saaminen (oli se sitten kummalla tahansa) kestää ja eletään vieläkin symbioosissa.