Itkua, parkua, univajetta

Vauva itkee nykyään paljon vatsaansa.

Teen kaikkeni, että saisin pienen rauhoitettua. Hytkytän, kannan ja pomputtelen käsivarsilla, pidän ihoani vasten vuorokauden ympäri. Valvon, elän kahvilla, yritän muistaa oman jaksamiseni, omat syömisrytmini ja olla kiukuttelematta miehelle.
Univaje tuntuu lihaksissa, varsinkin niissä käsivarsissa. Viiden minuutin suihku on luksusta ja muiden ihmisten näkeminen taivaallista. 

Silti en vaihtaisi päivääkään. Toi pieni tarttee mua nyt.

Saatiin lauantaina pinnasänky, mutta kaks yötä se oli tyhjillään. Niinä kahtena yönä pelkästään mahallaan olo helpotti vauvaa loppujen lopuks. Otin vauvan sänkyyn viereeni ja valvoin vierellä. Kun on se kätkytkuoleman riski..

Eilen ostin pilatespallon, koska muutaman vuorokauden hytkyttelin ja pomputtelin sängyn reunalla vauva sylissä. Sänky alkoi narista. 

. . .

Ja etten nyt antaisi itsestäni turhaan mitään superäiti -kuvaa, mulla on vähän tunnustettavaakin.

Meillä käytetään aika paljon tuttia ja oon lähtenyt pariksi tunniksi lähellä asuvan ystävän luo karkuun vauva-arkea ja mökkihöperyyttä. Ja mitä tekee äiti? Puhuu vauvasta, vauvan itkusta ja vatsavaivoista tottakai.

Kommentit (9)
  1. Omasta voinnista on pidettävä huolta. Se on kaikkien etu. Joka muuta väittää, joko valehtelee tai on sadisti. Mies ja lapsi ulos kävelylle (vauvakin luultavasti ulkona nukkuu hyvin) ja sinä suihkuun/nukkumaan/tekemään mitä huvittaa on kokeilun arvoinen.

    Meillä muuten kantoliinan kanssa on huomattu, että lapsi itkee kun hänet ensin pistää sinne, mutta ulkona on onnellinen (ilmeisesti sisällä liian kuuma), eli kantoratkaisuja kannattaa koittaa, ja vaikka vauva protestoisi, niin uskoa, että parin minuutin päästä tilanne on kunnossa. Toki kantoliinan voi myös laittaa aidosti liian tiukkaan…

    Mutta loistavaa, jos nyt näyttää paremmalta! 🙂

  2. Noh, neuvola oli tänään ja paino oli laskenu eli ollaan tissi+korvike kokeilulla nyt. Itkuilta ollaan tänään vältytty, mutta jo viime yökin (ennen tätä korvikekokeilua) oli hiljanen. Saa nyt nähdä oliko ne niitä vatsavaivoja alkuunkaan..

    Omantunnontuskat on älyttömän suuret, kun miettii miten kauan toinen on ollu nälissään, jos itkut on nyt kokonaan itketty. 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *