Jes jes jes!

36 tuntia ilman yhtäkään tupakkaa! 

Tosta noin vaan, eikä yhtään itkupotkuraivaria ole vielä tullut. Tuntuu ikuisuudelta. 
Varsinaisia yrityksiä on ollut muutama tätä ennen, jolloin pääsin 15 ja 18 tuntiin.
Ettei tuntuis niin mahdottomalta, en tähtää heti kymmeneen viikkoon tai vuoteen ilman. Eilisen otin tunti kerrallaan, tänään tanssin kuuden tunnin välein voitontanssit.

Ehkä jossain vaiheessa helpottaa, enkä enää ajattele asiaa koko ajan.
Saunon viimeisetkin tupakkamöröt pois kropasta tänään ja vietän loppuraskauden (tai ainakin seuraavat kuusi tuntia) ilman huonoa omaatuntoa. Näin sen kuuluukin mennä. Tässä vaiheessa on turha luovuttaa, oon niin pitkällä jo.