Kantoliina ja monta kirosanaa

Päätin muutama viikko sitten raapustaa ”Mä haluun” -listalle kantoliinan ja tänään sellaisen hankin. 

sam_1496muok.jpg

Mies kuuluu ’vaunuilla vaan joka kolkkaan’ -kastiin, joten sain melko urakalla puhua miehen päätä ympäri. Paasasin mm. liinan helppoudesta ahtaissa paikoissa, niistä tuitui -fiiliksistä, jotka tulee babyn ollessa melkein ihokontaktissa, pukemisen tarpeen vähentymisestä ja no, oikeastaan kaikesta mitä vaan netistä löysin, omia kokemuksia kun ei luonnollisesti vielä ole.. 
Suurin inspiraatio kuitenkin kantamiseen tuli Lähiömutsin kirjoituksesta, jonka jälkeen olin myyty ja vihdoin ja viimein sain miehenkin pitämään ajatuksesta. 
Kyseinen mutsi on onneksi listannut niitä huonojakin puolia, joista allekirjoitan jo tässä vaiheessa muutaman kohdan.

sam_1494muok.jpg

Paketin avattuani selasin ensin läpi ohjekirjan:
”Okei, joo. Näyttää helpolta.”
Otin liinan ja avasin sen:
”Tässähän on joku sata metriä kangasta!”
Selasin ohjeita lisää, tällä kertaa liinan kanssa harjoitellen:
”Onkohan tää mun maha nyt tiellä?”
.. ja lisää:
”Ei p*rkele, eihän tästä tuu mitään!”
Katoin dvd:n:
”No ei se kyllä noin helppoo ole. Ei tää h*lvetti onnistu millään.”
Ja taittelin liinan takasin pakettiin: 
”Olkoot. Ne saa sitte synnärillä opettaa.”

Liinaan törsäsin 65 euroa, vaikka niitä (ilmeisesti) pitkän käyttöiän takia myydään netissä käytettyinäkin paljon ja halvemmalla. Laskettuaika kuitenkin meillä kolkuttelee jo ylihuomenna ja ihan välttämättä haluan synnärille kapistuksen mukaan, joten tässä vaiheessa tilaaminen olisi jo aika riskialtista. Käytettynä saatu kantoreppu meiltä muuten löytyykin jo ja se odottelee tällä hetkellä kellarissa. Saa nähdä siirrytäänkö vauvan kehityksen myötä siihen.  

Sen verran uskallan jo tässä vaiheessa sanoa, että pelkästään kantoliinaa käyttäviä meistä ei tule. Vauvan kanssa tullaan ulkoilemaan vaunujen kera ja niissä tullaan nukkumaan ulkopäikkärit. En myöskään usko käyttäväni liinaa hirveästi ensimmäisten päivien/viikkojen jälkeen sisällä. Vaikka kädet saa liinan kanssa heilua vapaasti, on mielestäni hyödyllisempää opettaa vauva olemaan myös lattialla tai sitterissä, ei pelkästään sylissä.
Jos kaikki sujuu hyvin, toivon liinan astuvan kuvioihin autoreissujen, kaupassa käymisten ja kahviloissa hengailun yhteyksissä.
Se vähän huonompi puoli näissä on, että täytyy mennä vauvan ehdoilla. Jos baby rääkyy suoraa kurkkua joka liinakokeilun yhteydessä, siitä tuskin tulee meidän parasta kaveria.      

Ja sidontaharjoittelun jätän ainakin suosiolla sinne laitokselle. P*rkele.

Kommentit (16)
  1. Kiva, että törmäsit! 🙂
    Kiitoksia tästä, en ollut ajatellutkaan moista vaihtoehtoa ainakaan vielä.

  2. Hei,
    sattumalta törmäsin blogiisi. Minun 4.lapseni on nyt 2 kk ja käytössä on trikoinen liina. Puen sen aina valmiiksi päälle, jos lähden vauvan kanssa yksin liikenteeseen. Vauvan laitan kuitenkin vaunuihin. Jos viihtyy vaunuissa niin hyvä. Jos alkaa kova huuto, niin on helppo ottaa liinan kyytiin. Jostain syystä nämä minun vauvat eivät ole kauhean hyvin vaunuissa viihtyneet. Ikävä on sitten esim. ruokakaupassa, kun vauva huutaa suoraa huutoa. Liinaan rauhoittuu yleensä aina.

    Jos vauva on hereillä, kun pitää hakea isoveli eskarista (300 metrin päästä), niin silloin vauva kulkee liinassa. Vaunuissa alkaisi vaan huuto. Kotona, en vauvaa paljoa kantele liinassa. Ajatuksena on, että jos vaan viihtyy kantelematta, niin hyvä. Mutta jos on oikein kitinäpäivä, eikä esim. päiväunet maita, niin otan liinaan ja alan esim. imuroida. Ihan taatusti nukahtaa muutamassa minuutissa. Se on sitten eri asia, että saako vauvan siirrettyä omaan sänkyynsä nukkuvana.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *