Koira ja vauva

Raskausaikana jännitti miten terrierirouva tulee suhtautuun uuteen perheenjäseneen. Tarkemmin ottaen siihen, että äipän jakamaton huomio muuttuukin jaetuksi. 

Koska Esteri ei ole koskaan suuremmin välittänyt lapsista tai vauvoista ja on saattanu useasti jopa näytellä tyypeille hampaita, ei luotto ollu huipussaan. Lisäksi se on äärettömän mustasukkanen, huomionkipeä ja osottaa mieltään, jos asiat ei etene sen pään mukaan. 
Kuulin ja näin moneen otteeseen kauhistelevia katseita ja ”eikö se kannattais lopettaa” -puheita. Itseasiassa niin paljon, että aloin uskomaankin niitä jossain vaiheessa, vaikka en tätä koskaan ääneen sanonut.

Päätin kuitenkin yrittää. Kyllähän koiria saa koulutettua, vaikka ne vähän vanhempia jo oliskin.

Kesällä käytiin sukulaisissa. 2-vuotias ”koiriin tottunut” sukulaispoika alkoi jahtaamaan Esteriä kiljuen, yrittäen lyödä koiraa leikkivasaralla. Koira nurkassa ahdistuneena näytteli taas hampaitaan. Kaikkien mielestä koiran moka. 

Paitsi mun. Vanhemmat ei tehny elettäkään lapsen käytöksen muuttamisen eteen. Ja sillä hetkellä mä tajusin, et ihan yhtä paljon sitä lastakin voi opettaa jo varhaisessa vaiheessa kommunikoimaan eläinten kanssa oikein. Niin mä aion tehdä.

Laitokselta tullessa jännitti ihan sairaasti. Koira oli ollu 4-5 päivää erossa musta eli se sais hepulit, kun päästään vauvan kanssa kotiin. Toivottavasti se tajuaa, että tää nyytti on elävä. Ja ettei turvakaukaloon voi hypätä. 
Hepulit tuli, Esteriä komennettiin ja vaikka sitä vauva kiinnosti, jätti se sen rauhaan.
Ensimmäiset 3vko nukuttiin vauvan kanssa perhepedissä ja ensimmäisinä öinä heräsin moneen kertaan siihen, että koira on tullu vauvan viereen kans nukkumaan. Se häädettiin pois.
Päivisin vahdittiin tarkkaan koiran kaikkia liikkeitä, eikä sitä ja vauvaa koskaan jätetty kahdestaan. Yritin antaa rapsutuksia mahdollisimman usein.

Muutettiin ja päästettiin koira usein nuuhkimaan vauvaa ja sohvalle vauvan viereen. Koirasta tuli tosi varovainen. Lopetti sisällä haukkumiset ja lelujen heittämiset sohvalle. Sen peti laitettiin pinnasängyn alle.

Miehen serkku tuli käymään yks päivä, kun oltiin vauvan kanssa päikkäreillä. Tuli makuuhuoneen oven suuhun kurkkaan miltä vauva näyttää, niin mitä tekee koira? Muriseen sängyn edessä hampaat irvessä. Oho, kyllä se taitaa ymmärtää, että se on nyt perheenjäsen.

Vaunulenkeillä Esteri tepastelee ylpeänä vaunujen vieressä. Ei kerkee haisteleen nurmikoita tai puskia enää, kun täytyy pitää vahtia. Lenkkeilijät saa koiralta pitkät katseet ja kävelijät kevyttä tarkkailua. Ihan hyvinhän tässä kävi. Kyllä niistä vielä kaverit tulee.