Koitti vapaus
Sosiaalityöntekijät kävi. Tarjottiin kahvia ja nolosti loppu maito kesken.
No, ehkä ne ymmärtää.
Juteltiin niitä näitä ja toinen työntekijöistä muisti mun viime kertaisen närkästymisen, kun ängetään jo kotiinkin. Ja yleisesti tästä syynäämisestä.
Se totes, että koitat vaan muistaa, että Nean parastahan me tässä mietitään.
Ekana tuli mieleen, että auts. En osannu vastata oikein mitään.
Koska onhan se niin, mutta minkä takia siihen rinnalle mulle tulee olo, että Nean hyvinvoinnin edun miettimiseks mun äitiyteni kyseenalaistetaan?
Että tänne tulee naisia katsomaan onko mun lapsella hyvä olla, kun minä hoidan.
Arvioidaan oonko tarpeeks hyvä.
Ja se mun tarvis muistaa.
Voihan se olla käytäntö. Yritetään lohduttaa, siinä onnistumatta.
Enkä mä edes tarvinnu mitään lohdutusta. Hymyilin nätisti, tarjosin kahvia ja leikin vauvan kanssa ihan normaalisti. Kerroin juttuja koirasta, taloudellisista asioista ja rytmeistä.
Paljonko ton lauseen toteaminen lohduttais äitiä, jolta viedään lapsi pois?
No okei, tää meidän tilanne on kaukana sitä, mutta mietin kuitenkin.
Loppu hyvin, kaikki hyvin kuitenkin. En alkanu ääneen miettimään, keskityin vaan tyyppiin.
Lastensuojeluilmotus merkattiin aiheettomaksi, eikä jatkotoimenpiteitä enää ole.
Tuntuu, ihan kun olis koittanu vapaus. Hassua.
Että nyt meidän annetaan vaan olla ja mun annetaan olla äiti.
Onnittelut, että sait sossut niskasta hengittämästä! 🙂 Pääset nyt olemaan rauhassa äiti ilman, että tarvitsee sossustressien keskellä alkaa ylisuorittamaan pitääkseen lapsensa. Oon tätä päässyt muutamaankin otteeseen jo vierestä näkemään (ja kohta taas, ikävä kyllä) ja se sossujen tuoma lisästressi on kyllä ihan älyttömän suuri – tietenkin.
Selasin myös nuo sivut, missä oli syyt lastensuojeluilmoitukseen. Ei kyllä ole peruskäytänkö, että muutaman vuoden takaisella liiallisella alkoholinkäytöllä olisi enää mitään vaikutusta (=pitäisi tehdä lastensuojeluilmoitus) vaan tässä oot kyllä yksi poikkeustapauksista. Se riippuu aina siitä, ketkä itse saa neuvolassa asioitaan hoitamaan jnejne, ikävä kyllä joillakin käy siinä huono säkä :/ Ja sulla näytti olevan jo melkein erityisen huono säkä.
Toivon, ettei itselleni koskaan tule tuota tilannetta. Mulla nyt on sossut koko ikäni hengittäny niskaan ja sillekin tulee loppu muutaman kuukauden päästä, joten mielellään siihen jäisikin. Tässä on se lähes 21 vuotta niiden kanssa jo taisteltu – ei enempää kiitos.
Ihanaa että ’loppu hyvin kaikki hyvin’ teillä! Meillä tää on edelleen käynnissä ja mä en oikein tiedä mitä tästä pitäis olla mieltä ku viimeks neuvolassa kysyttiin että ”ootko sä nyt käyny niillä HAL -käynneillä (mun eka reaktio oli että öö missä? ihan sikiöseulonnassa ja rakenneultrassa oon käyny – eiks ne sit oo kaikille automaattiset?) ja sit vyöry semmonen ahaa -elämys ylitseni, no nyt mä ymmärrän miks äitipolilla puolestaan kysyttiin että millos oon viimeks käyttänyt sitä ja tätä? (öö etkö nää siitä paperista että vuosia sitten?)
Mä nään tän auktoriteettiongelmani kanssa koomisena mutta hei voi kun oisinkin tiennyt miten se audit -testi näköjään ihmisen määrittää paskaks – oisin mahdollisesti valehdellut siinä silmät päästäni.
Paras oli ku rakenneultras lääkäri totes että ”niin siis sähän oot täällä sun audit -testin tulosten takia” Ai perhana, mäkun luulin että tultiin ultraa tätä muksua – hitsit miten väärässä olinkaan. Aina ei voi voittaa. 😀