Loppuveto

Kuinka kävi vatsavaivojen kanssa? 

Parhaillaan pahimmillaan valvottiin vauvan kanssa neljä kokonaista yötä, annettiin tissiä, vaihdettiin vaippaa ja loput ajasta keskityttiin itkuun, vauvan rauhoittamiseen ja nukuttamiseen. Jonkun verran tiuskittiin miehen kanssa toisillemmekin.
Ostettiin pilatespallo, kylvetettiin monesti, otettiin vastaan neuvoja, lopetettiin maitohappobakteeritippojen käyttö ja välillä toinen karkasi kotoa pariksi tunniksi rauhoittumaan ihan yksin. 
Tehtiin kaikki äkkiä tai pikavauhtia. ”Pikasuihku”, ”syön äkkiä”, ”pikakahvit” ja niin edelleen. Vauva ja itku meni kaiken edelle.

Mentiin neuvolaan. Paino ei ollut noussut hirveesti, joten saatiin 3h välein syöttökäsky. Näin tehtiin. 
Joka päivä tuli sukulaisia kylään. Vauva nukkui, mutta itki aina hereillä ollessaan. Unohdin usein syödä.

Parin päivän päästä uus neuvola. Paino oli laskenu. Mitä mä tein väärin? Mähän syötin useammin? Käskettiin antaa korviketta imetyksen lisäksi. Päästiin kotiin ja vauva ahmi korviketta. Ensin 60ml, 40ml lisää ja lisää.. Kunnes tyytyväisenä nukahti. Ei h*lvetti, olinko mä pitäny vauvaa nälässä? P*skin mutsi ikinä. 

Taas parin päivän päästä neuvolaan ja paino oli noussu kahdessa päivässä 400g eli suurinpiirtein saman verran, mitä kuuluis nousta puolessatoista viikossa. Pientä itkuisuutta. Imettämistä, pumppaamista, korviketta, äidille saunakalja. Stressin välttämistä ja omasta ruoasta huolehtimista, että se maito laskisi. Öisin imettämistä ja paljon nesteitä. Mutta ei edistystä.

Mikä äiti tämmönen on, kun ei vauvaansa saa ruokittua? Olis varmaan kuollu jo, jos elettäis kivikaudella. Tosi p*skoja fiiliksiä, vaikka olin tähän jo raskausaikana varautunu. Imetyssuunnitelman voi unohtaa.

Vielä yksi neuvola ja paino on noussut hyvin, sopivasti. Ilmavaivoja itketään vielä jonkun verran. Huolellisesti röyhtäytetään ja käytetään koliikkipulloa. Itkut yltyy välillä ja joskus täytyy nukuttaa mahallaan. Tuttikin on apuna.

Vauva oppi hymyilemään sunnuntaina. Äiti ja isikin hymyili. Hymyillään joka päivä, eipähän vauva itke ainakaan nälkäänsä enää.

suhteet oma-elama ystavat-ja-perhe syvallista
Kommentit (7)
  1. Minulla oli melkoiset imetysaggressiot päällä alkuvaiheessa, kun M:n paino ei noussut sitten millään.

    Hitaasti, mutta tasaisesti paino on nousussa tätä nykyä enkä edes muista, milloin on viimeksi mennyt korviketta, ei mennyt enää säännöllisesti edes ennen kiinteiden aloitusta.

    Minulle on sinällään sama, mitä kautta vauva saa ruokaa, kunhan saa, mutta on jännä huomata, että jotain tässä on tapahtunut, kun tissimaito on ruvennut riittämään. :s

  2. Kiitos kaikille. 🙂

    Toivon kovasti nyt vaan, että sitä maitoa jotenkin mysteerisesti alkais tuleen yhtä reilusti, kun alussa (en kyllä jaksa oikein uskoa siihen enää..) ja oppisin jossain vaiheessa tulkitseen noita itkuja vähän paremmin, ehkä viimeistään siinä vaiheessa, kun baby lähtee kouluun. 😀

    Korvikkeen antamisesta en pode huonoa omaatuntoa. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *