Ne kuuluisat arvet

Olen muutamaan otteeseen puhunut raskausarvistani mm. täällä, jolloin löytyi ensimmäiset ja täällä, jolloin kehuin arpia kauniiksi.
No, aikaa on nyt kulunut ja arvet ovat tänä päivänä kaikkea muuta, paitsi kauniita.

En ole pinnallinen, mutta on pakko myöntää arpien vaikuttaneen itsetuntooni jonkun verran. Olen jättänyt rannalla bikineissä makoilut tältä kesältä ja uskon, etten tulevaisuudessakaan enää aio moista ihanuutta harrastaa. Ainakaan maha paljaana. 
Olen muutamalle ystävälle näyttänyt arpeni ja seurannut heidän reaktioitaan. 
”Apua, mä luulin, että sulla on niitä vaan muutama.” on yleisin lause, minkä kuulen hetken hämmästelyn ja miettimisen jälkeen.
Mies suhtautuu asiaan onneksi vähän paremmin. Mies myös lohduttaa, kun kyyneleet meinaa puskea kyynelkanavista ulos peilin edessä.
Terve, hyvin kasvava lapsi on tietenkin etusijalla, mutta miksi juuri minä ja minun mahani?

Arvet määräytyvät ihotyypin mukaan, enkä enää rehellisesti sanottuna usko Bio Oilin (jota käytin yhden putellin verran, lisäksi myös normaali rasvaa) tai muiden vastaavien litkujen tehoon. Päänsisäisesti korkeintaan auttaa, kun pystyy uskottelemaan itselleen ehkäisevänsä arpia.
Ennen raskautta olin normaalivartaloinen (165cm/64kg), lihonut ja laihtunut sillointällöin – välillä nopeastikkin, mutta en koskaan saanut arpia. Ihoni ei ole koskaan ollut erityisen kuivakaan, eli rasvaa en normaalisti tarvitse. Vatsani ei ollut mitenkään erityisen ”timmi”, eikä painoa ole raskausaikana kertynyt mitenkään huomattavan paljon, joten uskallan sanoa että arpia voi tulla kenelle tahansa odottajalle. 

Tässä kuvamateriaalia teille, jotka haluatte menettää yöunenne:

sam_1470muok2.jpgsam_1468muok.jpgsam_1469muok.jpg

Ps.. Se kutina on jotain käsittämätöntä.

Kommentit (18)
  1. ande Kiitos tästä, taidan hommata sitä 🙂 

    Vierailija Jep, ei näytä toimivan. Kiitos vinkistä 🙂

    ex- ongelma tapaus Hirveesti tullu vinkkejä koskien tätä haalistumista, joten kiitos sinullekkin.

    Vierailija Jes, eli odotellaan 17 vuotta, hah 😀 Kiitos tsemppauksista 🙂 En oo kivunlievityksistä lyöny mitään vielä lukkoon, ajatuksena on edetä tilanteen mukaan, kun se tulee 🙂 Kiitos kuitenkin 🙂 Ja niinhän se on, että toiset osaa. (Itseni tuntien otan kuitenkin melko varmasti kaikki mahdolliset lievitykset.)

  2. 🙂 Sain esikoiseni 20-vuotiaana, arvet oli ihan samaa luokkaa mutta nyt 17 vuotta myöhemmin ne on haalistunut eikä niitä enää ihan eka vilkaisulla huomaa. Muksun teko on järkevää nuorena kun kroppa on vielä erittäin palautumiskykyinen. Pari vuotta synnytyksen jälkeen ne oli vielä vähän punaisia mutta kaikki nahka kuroutui kivasti takasin (ei muuten sit käyny tokalla kerralla kun oli jo 34).

    Tsemppiä nuorelle äidille!!

    Ps. Ota se epiduraali 😉 Eka synnytys: 9,5 h kirkumista ja tuskaa (ei epiduraalia), toka synnytys: 6,5 h unet ja ponnistus pihalle (epiduraali). Tosin on mulla pari luomusynnyttäjäkaveria jotka väittää että ihan helppoa se oli. Toiset osaa.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *