Tyttö täyttää kolmen päivän päästä 3 kuukautta. Ekat rokotukset tulossa – IIK! ja tästä ilmeisesti alkaa se hurjan kehityksen kausi. Millainen tyttö tänä päivänä sitten on ja mitä äiti vähän kaipailee?

Helposta vauvasta on yhtäkkiä tullu melko vaativa vauva. Ihan hävettää sanoa näin, koska yöt nukutaan edelleen täydellisesti, eikä tyyppi turhia itkeskele tai kitise – tarttee vaan seuraa ja paljon. Eli seurallisempi. 

Vauva on hereillä suurimman osan päivästä. Melkeinpä koko ajan. Olin kuvitellu, että ton ikänen nukkuis vielä paljon. Tai ainakin ne yhdet kunnon päikkärit, eikä maksimissaan puolta tuntia.

Tyyppi on myös oppinu, että ääni herättää huomion ja jutteluihin/jokelteluihin vastataan, minkä ansiosta äänessä ollaan aamusta iltaan. Kivaa ja hauskaa joo, mutta kaipaisin mä niitä hiljasia hetkiä välillä muutenkin. Edes sen päikkäritunnin verran. 

Voi, kuinka mä myös välillä toivoisin, että toi osais jo leikkiä hetken ihan yksinään. Ei tarvis potea huonoa omaatuntoa, kun äitin on nyt ihan pakko juoda rauhassa tää kahvi ja selata facebookin etusivu.

Vaikka kuinka uhosin, että sitteri ei tuu kovaan käyttöön, tuli se kuitenkin. Useana päivänä sitteri on ainoo mikä kelpaa. Sitten taas on niitä päiviä ja hetkiä, kun itkettää joka paikassa, paitsi sylissä. Mitä tapahtu sille 50-50 jaolle?
Mullakin on niitä päiviä, kun toivoisin tytön olevan vastasyntynyt ja voisin heijailla sitä sylissä aamusta iltaan. Ne päivät iskee yleensä just niinä päivinä, kun beibi kiemurtelee sylissä ja heittää selän niin notkolle, että luulen sen katkeavan.

Ollaan me jotain uuttakin opittu lähipäivinä;
– Selältä kyljelle kääntyminen. Saattaa kylläkin käydä vahingossa.
– Repeilyt nauraessa. Vauva menee ihan kippuralle mairean, suu auki olevan ison hymyn kera ja pitää ääntä. Tuskin se mikään kohtauskaan on. 
– Lelua hamutaan ja siitä otetaan kiinni. Kovat, ääntä pitävät lelut kiinnostaa, pehmolelut vielä ei.
– Vierastaminen. Äkillinen totaaliraivoaminen viikko/kaks sitten kummitädin kyläillessä, eilen suihkunraikkaalle/-märälle miehelle ja tänään äidin kyläillessä. Eikö sen pitäis vasta puolen vuoden päästä tehdä niin? Vieraille ei myöskään hymyillä ensimmäiseen tuntiin.
– Yöunille siirrytään paljon helpommin. Saattaa johtua siitä valvomisesta, tai sitten vaan mies handlaa ton nukuttamisen paremmin.
– Tukee niskaa päivä päivältä paremmin. Nostan nykyään melkein tukematta ollenkaan (vähän vaan varmistaen) ja ihmettelen kuinka se osaa pitää jo päätään hirmu kauan ja korkealla mahallaan ollessa. Vaikka aika heikosti olen lattialla pitäny. 

Mistä päästäänkin mutsin muistilistaan alias missä voisin parantaa;
– Aamuheräämiset. Anna sen miehenkin joskus nukkua pitkään.
– Enemmän ulkoiluja. Ei enää tekosyitä laiskimus!
– Uskalla pitää enemmän lattialla. Ihan pakko hei.
– Lopeta materialismin perässä juokseminen. Stokken syöttötuolia ei ole pakko saada vaan sen takia, että tollakin on. 
– Sulje se Facebook koko päiväks. Mother-daughter day!
– Nukkumaan aikasemmin, ku kolmelta. Ihan ehdottomasti. Paitsi tänään (klo 2:22) tietty.