Kun raskaustesti näyttää positiivista, ei mikään asia ole enää tabu. Raskaana olevalta naiselta saa kysyä mitä vaan ilman, että menee liian henkilökohtaisuuksiin. Raskaana olevan naisen kroppaan liittyvät asiat, varsinkin eritteet kuuluvat kaikille ja niistä täytyy puhua kaikkien kanssa. Ja jokainen odottava äiti kokee olevansa kuin kala vedessä vastaillessaan näihin kysymyksiin.

Väärin!

Kun anoppi neljän hengen syödessä tokaisi näkevänsä nyt jo, että rinnoistani tulee synnytyksen jälkeen maitoa ja jokaisen silmäparin tuijoteltua tissejäni jonkun tovin, koin oloni erittäin tukalaksi.
Neuvolassa en osannut vastata edes kysymykseen ”onko vatsa löysällä rautakuurista?”, vaan mumisin jotain aiheesta poiketen ja punastun aina kuin ala-asteikäinen valkovuodosta (iu) sun muista limatulpista keskustellessa.
Raskausoppaiden sivuilla hoetaan kerta toisensa jälkeen sanaa ’vuoto’ ja luetellaan kyseisten vuotojen väristä ja laadusta. Vihreä – paha, ruskea-hyvä. Tiedänpähän etukäteen sitten ilman, että täytyy soittaa kenellekkään.

Odottelen kauhulla tulevaa imettämistä, koska tiedän jo nyt kaikkien sukulaisten ja ajattelemattomien äiti-ihmisten kysyvän asiasta. Tuleeko maitoa – kuinka paljon – onko nännit ok? Minulle kun se imettäminen ja ne nännit on henkilökohtaisia asioita, vaikka äiti-ihminen olenkin. 

En kysele vieraiden ihmisten ehkäisystä, joten miksi minulta udellaan oliko raskaus vahinko vai suunniteltu? Kas kun eivät asentojakin utele, kuinka baby sai alkunsa. 

Joko raskaus on tehnyt musta vähän herkkänahkaisemman tai yksinkertasesti on vielä olemassa asioita, mistä ei tarvis kysellä. Onhan se vähän noloa punastella ja yrittää sanoa, ettei haluaisi vastata.

Ps. Ruokapöydässä anoppi mainitsi tissikeskustelun innoittamana rutanneensa poikansa (eli miehen) perunamuussiin aina tissistä maitoa tiettyyn ikään asti, muuten ei muussi mennyt alas. Sillä hetkellä mietin kahteen kertaan uskallanko nielasta vai tuleeko ruoka samaa reittiä ylös. Normaaliahan se on, mut pliis ei ruokapöydässä jooko? Kun ne mielikuvat..