Ne kuuluisat arvet

Olen muutamaan otteeseen puhunut raskausarvistani mm. täällä, jolloin löytyi ensimmäiset ja täällä, jolloin kehuin arpia kauniiksi.
No, aikaa on nyt kulunut ja arvet ovat tänä päivänä kaikkea muuta, paitsi kauniita.

En ole pinnallinen, mutta on pakko myöntää arpien vaikuttaneen itsetuntooni jonkun verran. Olen jättänyt rannalla bikineissä makoilut tältä kesältä ja uskon, etten tulevaisuudessakaan enää aio moista ihanuutta harrastaa. Ainakaan maha paljaana. 
Olen muutamalle ystävälle näyttänyt arpeni ja seurannut heidän reaktioitaan. 
”Apua, mä luulin, että sulla on niitä vaan muutama.” on yleisin lause, minkä kuulen hetken hämmästelyn ja miettimisen jälkeen.
Mies suhtautuu asiaan onneksi vähän paremmin. Mies myös lohduttaa, kun kyyneleet meinaa puskea kyynelkanavista ulos peilin edessä.
Terve, hyvin kasvava lapsi on tietenkin etusijalla, mutta miksi juuri minä ja minun mahani?

Arvet määräytyvät ihotyypin mukaan, enkä enää rehellisesti sanottuna usko Bio Oilin (jota käytin yhden putellin verran, lisäksi myös normaali rasvaa) tai muiden vastaavien litkujen tehoon. Päänsisäisesti korkeintaan auttaa, kun pystyy uskottelemaan itselleen ehkäisevänsä arpia.
Ennen raskautta olin normaalivartaloinen (165cm/64kg), lihonut ja laihtunut sillointällöin – välillä nopeastikkin, mutta en koskaan saanut arpia. Ihoni ei ole koskaan ollut erityisen kuivakaan, eli rasvaa en normaalisti tarvitse. Vatsani ei ollut mitenkään erityisen ”timmi”, eikä painoa ole raskausaikana kertynyt mitenkään huomattavan paljon, joten uskallan sanoa että arpia voi tulla kenelle tahansa odottajalle. 

Tässä kuvamateriaalia teille, jotka haluatte menettää yöunenne:

sam_1470muok2.jpgsam_1468muok.jpgsam_1469muok.jpg

Ps.. Se kutina on jotain käsittämätöntä.

Kauneus Oma elämä Terveys Iho

Heihei ”kaheksantoista”

18-vuotiaana olin yllättävän järkevä. 
Mokailujen sijaan vietin viime vuoden terassikesän töissä, hoidin raha-asiani paremmin, kuin tänä päivänä (syytän tästä miehen materialismia ja pakonomaista tarvetta syödä, kuin miljonääri), valitsin hyvän sähköfirman, ostin vain muutamat ylimääräiset korkokengät ja päätin, että terveys ennen ulkonäköä (se siitä vetyperoksidipäästä ja satunnaisesta solariumista).
Vaikka kovaan ääneen mainostin ottavani käsivarret täyteen tatuointeja, en niin kuitenkaan tehnyt. En saanut yhtäkään varoitusta vuokraisännältä elettyäni ensimmäistä kertaa omillani. Bensa ei loppunut kertaakaan kesken automatkan. 

Tänään, 19-vuotis synttäreiden kunniaksi käytiin miehen kanssa kiinalaisessa ravintolassa syömässä, tuunasin äitiyspakkauksen vesiväreillä, siivosin vaatehuoneen, laitoin vaippakorin valmiiksi ja pesin vauvan petivaatteet.
Kaikki nämä ilmeisesti murtuneen kylkiluun kera, jonka takia olen irvistellyt ja valittanut yli vuorokauden ajan. Auuu.

”Tulet aivan varmasti kaipaamaan vauvan potkuja.” – HAH! Just nyt ei tunnu siltä.

sam_1461muok.jpg
sam_1460muok.jpgsam_1458muok.jpgsam_1457muok.jpg

Koska ostan sängyn vasta syntymän ja muuton jälkeen, saa äitiyspakkaus kelvata siihen asti. Kuulostaa kauheelta laittaa baby laatikkoon nukkumaan, mutta tiedoksi tietämättömille; laatikon pohjalla on tilapäisesti hyvin toimiva ”patja”, joka sisältyi äitiyspakkaukseen. En varmaankaan uskaltaisi ottaa vastasyntynyttä sänkyyn koko yöksi, joten turvallisin mielin laatikkoon vaan 🙂

Vaippakoriin on survottu (vielä niin järjestelmällisesti ja nätisti) harsot, peppupyyhkeet, kosteat puhdistuspyyhkeet, rasvat ja talkki ja muutama vaippa.
Fleecehuopia/-vilttejä, kylpyleluja sun muita tuli myös ostettua tänään. 

Täältä tullaan yheksäntoista! Toivottavasti saan tänä yönä nukuttua vähän paremmin kylkeni kanssa.

Suhteet Oma elämä Terveys