Tänään on se päivä, kun raskausviikot ei ala enää kakkosella, vaan kolmosella. 
Laskettuun aikaan tasan kymmenen viikkoa. Iik!

(Otettu sunnuntaina)

Autona toimii edelleen Ford Ka – eikä sellainen käytännöllinen 5 ovinen, minne sujahtaa turvakaukalo ja vaunut alle minuutissa. Missä olisi tummennetut takalasit ja luottaisin siihen yhtä paljon, kuin nykyiseeni.

Asuntona toimii edelleen 34,5 neliöinen yksiö – eikä se rivitalonpätkä, mikä olisi yksi kerroksinen saunoineen ja vuokraltaan halpa. Mitä en ole mukamas ’kiireiltäni’ kerinnyt etsimään ja minne mahtuisi vauvansänky.

Jaloissa pyörii edelleen koiranpennut – joista toiselle en ole löytänyt vielä tarpeeksi hyvää perhettä. Koska sydän käskee pitää sen itse ja järki huutaa, ettei se ole mitenkään mahdollista.

(Liian söpö uuteen kotiin?)

Arpia tulee mahaan edelleen – Bio oilista huolimatta. Olen unohtanut laittaa sitä oikeasti vain kerran. Muuten käytän kellontarkasti. Arvet kylläkin näyttävät mielestäni enkelin siiviltä ja ajattelen niiden suojelevan pientä. Niistä tulikin yhtäkkiä kauniita.

Poltan tupakkaa edelleen – vihaan itseäni sen takia. Keksin tekosyitä, että antaisin itselleni anteeksi heikon pääni. Tätä viikkoa ennen minun piti varmasti lopettaa. Nyt poltan tämän askin (5kpl) loppuun, kunnes taas annan puheripulin tulla suustani ulos ja häpeän.

(Kuva riemurasiasta)

Kroppa muuttuu – muualtakin kuin mahasta. Pissa lorahtaa housuun aina, kun yskäisen tai aivastan. Yksi päivä lorahti matolle, kun painin koiranpentujen kanssa. Naama ja leuka on turvoksissa, hyvä kun silmät ja suun erottaa sieltä jostain alta. Tisseistä tuli suihkussa pari tippaa maitoa ja pelästyin niin paljon, etten kerinnyt tukkaakaan pesemään. Niin kiire tuli googlettamaan, onko se ihan normaalia. 

Vauvansänky on edelleen ostamatta – uuden kahvinkeittimen kyllä tilasin.