Peukalo keskellä kämmentä

Oon vihdoin ja viimein löytäny oman raskausoireeni.
Musta on meinaan tullu ihan mummomainen. Sen lisäks, että oon viime viikot täytelly ristikoita (apua), oon alottanu uutena harrastuksena virkkaamisen. Siis minä, jonka käsityötaidot on nollilla ja jonka hermot palaa loppuun heti, kun joku juttu ei onnistu ekalla kerralla. 

Kaikki lähti siitä, että kiertelin kaupoissa kuukausia etsien kivoja koreja, minne sulloa kaikkee turhaa romua. Koreja löyty, mutta ne oli ulkonäöltään aika laimeita ja hinnaltaan jotain ihan muuta. Eli ei mikään hirveen kiva yhtälö.
Kaveri vinkkas itetehdyistä koreista ja kuinka ollakkaan, olinkin jo kangaskaupassa ostamassa mattokangasta ja puikkoa. 

Siinä sitten keskiviikkona supisteluja odotellen, puikon kanssa tuskaillen ja manaillen taistelin tyhmyyttäni ja tottelemattomia sormiani vastaan – ohjeen kun piti olla helppo alle viisi vuotiaallekkin ja kaveri oli sen kädestä pitäen opettanut. Onhan se nyt tietysti, kun yhden korin on saanu valmiiksi.

Koska tunnearvo on nyt itsetehdylle korille suurempi, en raaskinut heittää sinne niitä turhia romuja (mitkä joutaisi roskiin) – vaan siitä tuli vauvalle sukkakori. 
TADAA!

sam_1533muok.jpg
Ottakaa huomioon ne mun ”kädenlahjat” ja se, että tää on nyt se kuuluisa koevedos.. Lupaan, että seuraavista tulee hienompia. 
Sen verran mukavaa ajanvietettä korin tekeminen oli, että uhkasin sisustaa kodin joka nurkan eri värisillä ja -kokoisilla koreilla. 

Ja ettei raskaus-/mammablogia sivuutettaisi kokonaan, kerronpa kokeneeni vihdoin ja viimein ne oikeat supistukset (mistä facebookissa jo päivittelin). Supistukset tuntu enemmänkin epämukavilta, kuin kivuliailta ja niitä tuli suht. tiuhaan tahtiin noin kolmen tunnin verran keskiviikkoiltana. Harmikseni satuin oleen kaverilla ja kello läheni uhkaavasti puolta yötä, niin pakkohan siinä oli kotiin sitten lähteä ja automatkalla supistukset loppu.

Olin niin pettyny, kunnes tänään niitä alko tuleen taas, tällä kertaa kivuliaampina. Ohi meni nekin muutamassa tunnissa, mutta nyt uskaltaa taas elätellä toivoa, ettei tarvis välttämättä odottaa tiistain käynnistykseen asti. 

Jos vaikka mun kroppa alkais nyt vasta oleen valmis ja pääsisin taas eteneen täysin sen ehdoilla?

Kommentit (13)
  1. Oolrait. 🙂

    Oon niiden ohjeiden tekemisen alottanu jo, lupaan tehdä loppuun huomenna. 🙂

  2. Ihana kori. Tahtoo kanssa. Ohjetta???

    Ja ilokaasu. Mun pieni syntyi 12.9. ja koko synnytys meni pelkällä ilokaasulla (joka oli IIIIISO yllätys). Edellisissä oli puudutteet. Kuitenkin tuo sopi minulle erinomaisesti, siis ilokaasu. Muista pyytää kunnon tehot siihen heti. Monet kätilöt aloittavat turhan mietona sen. Aikaisemmilla kerroilla ilokaasu tuntui ihan turhalta kun oli niin mietona. Nyt turrutti pään ja selän. Kaksi tuntia avautumista tuntui vain 10 minuutilta. 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *