Piiitkästä aikaa!

Huh, kuinkakohan kauan sitten mä oon tostakin välilehdestä klikannu?
Kehtaako tonne mitään mennä kirjotteleen?
 

Täällä nyt kuitenkin ollaan. Taas. 
Paljon on tapahtunu ja muuttunu, niin ettei edes tiedä mistä alottaa. Jos vaikka ihan puhtaalta pöydältä.

Moi oon Iitu, mulla on puolitoista vuotias lapsi. (No ei nyt sentäs näin puhtaalta..) 
Kissa pyörii edelleen jaloissa, mies ei. 
Auto ja työpaikka on pysyny samana – minä en. 
Kiloja ja maailmanvihaa on lähteny pois, tilalle on tullu onnellisuutta ja vapautta.
Blogia on ollu kova ikävä – kova ikävä blogiin kommentoivia ja bloggaavia kolleegoita. 

Huh. Tulikohan siinä jo kaikki. 
Aion raottaa kaikkea tätä ja jatkaa sen saman hömpän kirjottelua, mihin jäätiin. Jos nyt kuitenkin tällä kertaa vaan kuvia – ne kun kertoo aina enemmän.

Blogin yks monista hyvistä puolista on, että tulee käytettyä kameraa. Siis sitä ihan oikeeta tavaraa, millä saa kasvonpiirteetkin näkyviin. Näistä nyt vähän likinäköisempikin huomaa, että on napsittu applella, eikä nikonilla. 

Näistä on hyvä jatkaa.