Vahinkorytmi

Mietin melko pitkään uskallanko tuulettaa ja kirjoittaa tästä. Kyllä mä uskallan. Ja jos asiat keikahtaa tän tekstin jälkeen ihan persuksilleen, kirjoitan siitäkin. Sitähän se vauvan kanssa eläminen on. Onnistumisia, pieleenmenemistä ja sopeutumista, kunnes taas onnistuu.

Vauvalla on pienestä asti ollut hyvä rytmi. Unta neljä tuntia, vaippa vaihtoon, syöttö ja taas unta. Pari viikkosesta eteenpäin alettiin seurustella ja hymyileenkin opittiin jo neljän viikon iässä. 

Pikkuhiljaa vauva alkoi olemaan valveilla pidempiä aikoja ja nukkumaan yhdet pidemmät unet, mitkä harmiksemme sijoittuivat päiväaikaan. Hereillään vauva oli aina jonkun aikaa tyytyväinen, kunnes alkoi huuto, mikä ei loppunut millään. Ei maidolla, kantamisella, juttelemisella tai vaipan vaihdolla. 

. . .

Makuuhuoneeseen asennettiin televisio. Mies ei voi sietää BigBrother -ohjelmaa, mutta ite katon, jos siihen on mahdollisuus ja jos muistan. 
Toisen telkkarin myötä siihen tietenkin tuli mahdollisuus joka ilta.
Istuin makkarissa vauva sylissä parina iltana ja vauva nukahti syliin. 

. . .

Tuli päiviä, kun vauva itki. Ei nälkäänsä, ei vaippaansa, joten ajattelin niiden olevan niitä ilmavaivoja jälleen. Katselin taas kymmenen maissa makkarissa ohjelmaani ja jos vauva itki sängyssään, lykkäsin tutin suuhun, että kuulen mitä ohjelmassa puhutaan (vuoden mutsi -titteli tänne, kiitti). Toistin tätä monta kertaa, kunnes puolessa välissä ohjelmaa vauva oli nukahtanut ja tutti makasi sängyllä. Ai hä? Miten se voi nukkua, siihenhän sattuu? 

Tuli seuraava ilta ja sama toistui. Vauva nukahti sänkyynsä parin tutin laiton jälkeen.

Yks ilta menin taas makkariin, laitoin vauvan sänkyynsä, avasin telkkarin ja olin laittamassa tuttia suuhun, kun huomasin että ei hitsi, sehän nukkuu jo. No, eipä tarvinnu tuttia.

. . .

Tässä vaiheessa tajusin, ettei se vauva välttämättä ilmavaivoja huutanutkaan, vaan väsymystä. En tienny, että noin pieni voi edes huutaa väsymystä enkä todellakaan ollu lukenu 5 viikkosen nukuttamisesta. Alkuun vauva nukahti rinnalle ja myöhemmin syliin, jos nukahti. Tai autoon, vaunuihin jne. 

Noh, se rinnalle nukuttaminen ei tietenkään enää tänä pävänä onnistu, sylistä herätään sänkyyn laiton yhteydessä, eikä mua nappaa autolla ajelut pitkin yötä. 

. . .

Aloin tarkotuksella nukuttaan vauvaa kymmeneltä illalla. Puoli yhteentoista asti tutin tippumiseen herätään, joten sen aikaa ainakin on hyvä katsoa vieressä telkkaria. Jos tutti tippuu, odotetaan hetki itkua tai hengityksen tihentymistä. Jos itku alkaa, täytyy tutti laittaa äkkiä, ettei vauva kerkeä itkemään itseään kokonaan hereille puoliunesta. 
Tuttia laittaessa ei turhia höpötellä tai silitellä.
Jos taas tutin lykkää liian ajoissa, sille irvistellään ja sitä työnnetään kielellä pois suusta, kunnes siihenkin herätään puoliunesta. 

Ja välillä tutin tippumiseen herätään melkein, mutta jatketaan kuitenkin unia. Välillä taas tippumiseen ei havahduta ollenkaan, mutta sillon ollaankin oltu jo syvässä unessa. Vauvalla kestää syvään uneen meneminen n.20 minuuttia.

Tuli ilta, jolloin nukutin vauvaa vasta yhdeltätoista. Yhdellä tunnilla oli jo niin suuri ero, että vauva itki kaikesta huolimatta yhteen asti. Sen jälkeen päätettiin, että joo, kyllä se kymmeneltä on hyvä.

. . .

Näinä päivänä meillä nukutetaan vauva kymmeneltä, minkä jälkeen vauva nukkuu 6-8 tunti putkeen. Pari kertaa nukkunut kymmenenkin tuntia. Äiti käy suihkussa, tiskaa, siivoaa keittiön, keittää pullot ja menee yhdeltä tai kahdelta nukkumaan. Isi tulee perässä.

Aamulla herätään vauvan itkuun, vaihdetaan vaippa ja syödään tissiä, minkä jälkeen otetaan äidin kanssa parin tunnin päikkärit. Kellonaika vaihtelee, eikä äiti välttämättä edes jaksa katsoa kelloa.

Kymmenen-yhdentoista aikaan yleensä noustaan sängystä, vaihdetaan vaippa, laitetaan tuttipullosta tavaraa suuhun ja joko seurustellaan tai nukahdetaan uudestaan. Joka tapauksessa äiti juo kahvia ja näpyttelee tietokonetta, joko vauva sylissä tai ilman. 

Päivisin vauva nukkuu 3-4h ja seurustelee tunnin/pari aina välissä. Käydään neuvolassa, vaunulenkeillä, sukulaisilla ja millon mitäkin.

Seitsemän maissa alkaa maidon tankkaus ja sitä litkitään paljon. Tankkauksen ansiosta nukutaan pitkät yöunet. Jos tankkaus on jäänyt vähiin, herää vauva yöllä syömään yhden ylimääräisen kerran. Tankkauksen aikana ja niiden välillä seurustellaan eli ollaan hereillä ihan sinne kymmeneen asti, mistä syystä kutsun vauvaa katsomaan tulevat yleensä vasta iltaisin käymään kylässä. 

Toivottavasti tämä rytmi tuli pysyäkseen.

Kommentit (7)
  1. Ihan parasta 😀

  2. Joo, mä laittelen kans pyykit ja tiskit ja imuroinki mielelläni, jos vaan saan hetkeksi tilaa omille ajatuksille…tai humisevalle tyhjyydelle, joka päässäni kaikuu, lallallalallaa 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *