Yökötys

Eilen se iski ja kovaa. 
Siis yök! Näyttääkö mun kroppa oikeesti tältä?

Synnytyksestä on 3 kuukautta, enkä pysty vieläkään astuun ovesta ulos ilman mun äitiyshousuja. Kesän helteillä ostetut mustat caprilegginssit, missä kangasta ulottuu melkein kainaloihin asti. Niistä on tullu mun luottohousut ja ilman niitä maha vaan löllyy.
Yök, yök ja yök.

Ennen eilistä tyttöjeniltaa huomasin, että housut on pyykkikorissa. Perhana. 
Kävin koko vaatehuoneen vaatteet läpi, puhisin ja ängin päälleni, mut ei. Mikään ei tuntunu samalta. Kaikkien muiden housujen päälle mun vyölaukkumaha vaan tipahti roikkumaan, vaikka kuinka vetelin vatsaa sisään. Superyök!

Lopulta löysin yhdet kivat pöksyt ja niihin sopivan (lue: puhtaan) paidan ja rojahdin sohvalle odotteleen kyytiä.
Sattumoisin olin jättäny meikkipeilin edessä olevalle pöydälle ja se osotti mun mahaan. Peilistä heijastu pelkkiä makkaroita. Mun vyölaukkumahani. Yök, yök ja taas yök. 

Se oli se hetki kun päätin, että enää en vaan mieti pitäiskö alkaa tekeen jotain. Nyt on pakko. Hain muuten ne äitiyshousut sieltä pyykkikorista..

Kristaliina oli mun onnekseni pähkäilly täysin samoja asioita ja vinkannu blogiinsa kiloklubin sivut. Klik klik ja siellä mäkin nyt oon.
Tän päivän ruokasaldona superhiilihydraattinen smoothie ja pari siivua pizzaa, mut huomennahan tää vasta alkaa. Jokainen tarttee yhden sokeripommipäivän ennen rankkaa sokerittomuusdieettiä ja lumihangissa juoksemista. 

Rekisteröinnin yhteydessä kävin muuten vaa’alla. Oon lihonu synnytyksen jälkeen NELJÄ kiloa. Järkyttävää ja tosi-tosi noloa.