Yökötys
Eilen se iski ja kovaa.
Siis yök! Näyttääkö mun kroppa oikeesti tältä?
Synnytyksestä on 3 kuukautta, enkä pysty vieläkään astuun ovesta ulos ilman mun äitiyshousuja. Kesän helteillä ostetut mustat caprilegginssit, missä kangasta ulottuu melkein kainaloihin asti. Niistä on tullu mun luottohousut ja ilman niitä maha vaan löllyy.
Yök, yök ja yök.
Ennen eilistä tyttöjeniltaa huomasin, että housut on pyykkikorissa. Perhana.
Kävin koko vaatehuoneen vaatteet läpi, puhisin ja ängin päälleni, mut ei. Mikään ei tuntunu samalta. Kaikkien muiden housujen päälle mun vyölaukkumaha vaan tipahti roikkumaan, vaikka kuinka vetelin vatsaa sisään. Superyök!
Lopulta löysin yhdet kivat pöksyt ja niihin sopivan (lue: puhtaan) paidan ja rojahdin sohvalle odotteleen kyytiä.
Sattumoisin olin jättäny meikkipeilin edessä olevalle pöydälle ja se osotti mun mahaan. Peilistä heijastu pelkkiä makkaroita. Mun vyölaukkumahani. Yök, yök ja taas yök.
Se oli se hetki kun päätin, että enää en vaan mieti pitäiskö alkaa tekeen jotain. Nyt on pakko. Hain muuten ne äitiyshousut sieltä pyykkikorista..
Kristaliina oli mun onnekseni pähkäilly täysin samoja asioita ja vinkannu blogiinsa kiloklubin sivut. Klik klik ja siellä mäkin nyt oon.
Tän päivän ruokasaldona superhiilihydraattinen smoothie ja pari siivua pizzaa, mut huomennahan tää vasta alkaa. Jokainen tarttee yhden sokeripommipäivän ennen rankkaa sokerittomuusdieettiä ja lumihangissa juoksemista.
Rekisteröinnin yhteydessä kävin muuten vaa’alla. Oon lihonu synnytyksen jälkeen NELJÄ kiloa. Järkyttävää ja tosi-tosi noloa.
heiddii Juurikin näin! Löysät paidat täälläkin käytössä 🙂
minu Osta ihmeessä! 🙂 Farkuista mulla ei oo kokemusta, kun tuntu et niissä sitä kangasta riittää ihan hirveesti, niin jäi aikoinaan kauppaan, mut äitiyslegginssit on ihan parasta! 😀
Ja kiitos ”saarnasta” 🙂 Kerkesinkin jo aamulla selaileen hintoja ja ryhmiä. Ens kuussa sitten viimeistään kokeileen.
Vaikka en olekkaan itse paksuna niin monta kertaa oon haaveillu ostavani äitiysfarkut, että sais mahan kivasti piiloon ja ois mukavampi olo. Äitiysfarkut on ihan unelmat! 😀 Vielä en oo kehannu ostaa mutta katotaan joulun jälkeen…
Niin ja noista ryhmäliikuntatunneista sen verran, että ite alotin noin vuos sitte erinäisillä tunneilla käymisen ja sama pelko oli mulla kun sullakin on nyt. En siis todellakaan ollu mitenkään hyvässä kunnossa koska oon luonnostani tooooosi laiska 😀
Se kynnys lähteä sinne ekaa kertaa on tosi iso, tiedän, mut sit kun sinne on ruhonsa muutaman kerran saanu raahattua niin huomaa ettei ne muutkaan siellä oo mitään superihmisiä ja nekin hikoilee eikä aina jaksa. ;P
Eikä siellä kukaan ehi kattoo jos joku pitää tauon tai ei tee ihan täysillä. Ite pidän ainaki aina just sillon tauon kun siltä tuntuu ja se on ihan sallittua. Kuitenki kun löytää sen oman ”lajin” ja ne jutut mistä tykkää niin tulee tosi hyvä fiilis siitä kun huomaa että jaksaa paremmin siellä tunneilla ja muutenkin. Varsinkin näin talvella pimeessä on kyllä tosi vaikeeta ottaa itteensä niskasta kiinni ja raahautua sinne jumppaan rehkimään mutta se tunne sit kun se on ohi…<3 Suosittelen muuten kokeilemaan vaikka niitä ryhmäliikuntatunteja sillon kun on joku avoimien ovien päivä kun silloin siellä on usein muitakin eka kertalaisia 🙂 Täällä päin ainakin usein on loppiaisena avoimien ovien päivät useimmilla saleilla. Niin ja aina parempi jos joku kaveri käy samassa paikassa niin sopii aina sen kanssa treffit jumpalle ni on ns. "pakko" lähteä sinne 😉
Apua ei tästä pitäny tulla tällasta"saarnaa" 😀 jotenki kuulosti vaan niin tutulta toi sun tilanne....:P Mutta siis rohkeesti vaan sinne jumppaan, jokainenhan siellä on joskus ekaa kertaa ollu! 🙂