About finding the right way

 

image.jpeg

Coat -Zara, skirt – H&M, Sweater -H&M, Boots – Shoebiz

Vähän aikaa sitten oivalsin ja sisäistin yhden asian. Sen, että vaikka ei tietäisikään tarkasti lopullista tavoitettaan, täytyy kuitenkin olla koko ajan liikkeessä, tehdä vauva-askeleita johonkin suuntaan. Loppujen lopuksi elämä ohjaa oikeille raiteille ja huomaakin olevansa juuri oikeassa paikassa. Saattaa myös huomata, että siihen paikkaan kaikki aikaisempi kokemus ja yritys olikin johtamassa, vaikkei sitä tiedostanut silloin. 

Kaikkialla painotetaan tavoitteita, niiden asettamista, selkeitä suunnitelmia ja niiden määrätietoista noudattamista. Aina pitää olla suunta selvillä ja jos ei ole, niin leijuu syksyn tippuvan lehden tavoin tuulen mukana ilman määränpäätä ja tuhlailen samalla elämäänsä. Silloin saa aikaansaamattomaan ja epäjärjestelmällisen ihmisen leiman.

Kunnioitan ja ihailen ihmisiä, jotka asettavat tavoitteita ja kulkevat niitä kohti. Minun mielestäni on kuitenkin myös ihan luonnollista se, ettei välillä ole tavoitetta. Ei ainakaan selkeää sellaista. Tämä menee nyt kaikkien ”saavuta tavoitteesi ja elä onnellisesti” -oppaiden oppien vastaan, mutta joskus sitä tavoitetta ei mielestäni tarvitse hahmotella kovin selkeäksi, tai ollenkaan. Joskus se määräytyy siinä matkan varrella lopulliseksi. Aloittaa vain tekemään jotain, kokeilee asioita, tunnustelee, löytää jotain pieniä palasia sieltä sun täältä, jotka sitten joskus liittyvät toisiinsa ja muodostavat järkevän kokonaisuuden. 

Olen monessa elämäni vaiheessa huomannut, etten tiedä, missä olen ja mitä olen tekemässä suurien elämänkäänteiden kohdalla. Useimmiten en tiedä minkä takia olen tekemässä sen, mitä teen. Olen risteyksessä, jonka käännökset määräväät tulevaisuuteni ja valitsen umpimähkään suuntani sokean kissanpentun tavoin joskus tuntuman perusteella, joskus järkevästi ajatellen. Aina olen kuitenkin jonnekin päätynyt ja toistaiseksi loppukohde on ollut positiivinen. Asiat ovat loksahtaneet ja menneet juuri niin kuin pitikin, vaikken sitä heti tiennyt. 

Se, mitä yritän tällä sanoa on, ettei tarvitse lannistua siitä, ettei tiedä mihin on menossa, eikä pysty aina asettaa selkeää tavoitetta. Tärkeintä on ettei pysähdy pitkäksi aikaa. Kaikilla on kuitenkin edes pieni käsitys siitä, mitä elämältään haluaisi, edes semmonen sumea ja epämuodostunut kasa ajatuksia. Ne auttavat ja ohjaavat pikku hiljaa oikeaan suuntaan, mahdollisesti muutaman kompastuksen ja väärän käännöksen jälkeen, mutta loppujen lopuksi melkein aina oikein. 

Pyrin elämässäni noudattamaan kaavaa: 

Uskalla unelmoida, äläkä koskaan pysähdy, hyvä ei tule kenellekään ilman yritystä. Aseta tavoitteita, jos niitä tulee eteen, mutta uskalla myös vain elää ja antaa elämän ohjata oikeaan suuntaan.

——————–——————————————————————————————————————————————————————-

In English

I’ve recently realized one of the ”life truths”. Actually I’ve always known it, but now it really hit me. The thing is, that even when you don’t know where you are heading and your destination is little bit foggy, the main thing is to just do something, to continue moving forward and developing. Life is going to lead you to your right place, you just have to give it some try. At that point you might even notice, that all your previous experience and all the little coincidences were all ment to be, they were leading you to this point.

Right now the hottest topic seems to be setting goals, achieving them and planning everything in life. And I want to point out, that in my opinion that is actually crucially important in order to proceed with your life and make it the way you want it. But I also think that it’s completely natural to not have the clear goal all the time. It’s ok to be a little bit lost sometimes. The key is not to stop for a long time. You have to keep doing little things, learn new subjects step by step, even when you r not sure if you r actually gonna need them in the future. 

At many points of my life I’ve been totally unaware of what I’m doing and wether I’m heading somewhere. As the most of us, I sometimes also stand at the crossroads trying to choose my way and it feels like I’m blindfolded and just make the random steps towards something unknown, like a newborn blind kittens. But at that point the thing that makes the biggest difference is actually just taking first steps in some direction and see where they lead you. At least that’s what I’ve done all my life. So far, it has lead me to my goals, even when I didn’t know the actual goal. 

I guess what I’m trying to say here is, that you don’t have to have it all figured out, you don’t have to stress that you don’t have a clear direction. Just don’t stop completely, take the time to figure it out. Everybody has at least some tiny clue and few thoughts about what they actually want from life. Those thoughs help and direct you where you need to be directed. Maybe after a few down falls, but you’ll get there by trying all the time.

Dream a lot, and never stop doing even the tiny moves towards your destination. Nothing good comes unless you try. Set goals and plans, but remember to also just live and let life to direct you to the right path. 

image.jpeg

image.jpeg

image.jpeg

image.jpeg

image.jpeg

image.jpeg

image.jpeg

Photos by Tanya Ewwel

Muoti Ajattelin tänään Syvällistä Päivän tyyli

Gone with the wind

image.jpeg

Coat – Zara, Bag – Zara, Sweater – H&M, Pants – H&M, Sneakers – Adidas

Viimeiset neljä viikkoa on mennyt suurimmaksi osaksi töissä, kun vuoroja on tullut tehtyä kuusi per viikko ja se näkyy myös mm. pukeutumisesssa. Pukeutumisestani on tullut selkeästi rennompaa ja mukavuudenhaluisempaa. Päälle on valikoitunut päivittäin väljiä neuleita, tasapohjaisia kenkiä ja rentoja housuja. Tylsyydellä ja yksitoikkuisuudella ei ole rajaa. Harmaan ja mustan loppua ei myöskään näy pukeutumisessani, enkä tiedä osaanko edes enää käyttää värejä 😀 Tervetuloa vaan kevät ja aurinko, tarvitsen kipeästi valo- ja lämpöinspiraatiota. Noissa kuvissa nyt onneksi sentään toi sininen yrittää pilkottaa harmaamössökokonaisuuden seassa, so I’m still trying. 

Otettiin nämä kuvat ihanan Sarandan kanssa tänään (kerrankin päivän asu on oikeasti juuri tämän päivän asu :D) ja ulkona oli niin jäätävä tuuli, ettei kyllä yhtään auttanut toi vaatetus. Ja niille, ketkä miettii nyt ”omaa tyhmyyttä, kun nilkat paljaana ja ilman kaulahuivia”, niin housujen alla on ihonväriset sukkikset ja huivin otin pois kuvausten ajaksi. Mutta rehellisyyden nimissä, eipä nekään auttanut kovin paljon, hupullista untuvatakkia tässä kaivattiin. Täällä olisi yksi vilukissa odottamassa kovasti lämpöä. 

—————————————————————————————————————————————————————————————

In English

I’ve spent these last four weeks pretty much working six day per week (which I don’t complaining about) and this has had an impact of some kind to my style and clothing. It has become more casual, relaxed and comfy. Boring in every way, in other words. It’s been all about chunky sweaters, relaxed pants and no heel boots or sneakers. And there is no end to the combinations of black and grey in my outfits, so I hope you like it. I’m not sure if I can use colour anymore. Although there is that navy sweater trying to come out of the darkness. 

We took these photos today with lovely Saranda (so it’s actually outfit of the day today) and it was so windy outside 🙁 The choice of clothes wasn’t really that suitable for today. And for those, who think ”it’s your own fault strolling around with bare ankles and no scarf”, I did have scarf (didn’t want it in the photos) and I did wear skin-colored tights. But to be honest, didn’t help much, since down feather jacket was really the thing I missed. Spring, you are more then welcome! 

image.jpeg

image.jpeg

image.jpeg

image.jpeg

image.jpeg

image.jpeg

image.jpeg

image.jpeg

image.jpeg

image.jpeg

Photos by Saranda Dedolli

Muoti Päivän tyyli Trendit